Vuoden viimeiset hetket

Ajatuksia mieli täynnä. Niin on päättymässä paljon, päättymässä vuosi, joka antoi enemmän kuin koskaan pystyin kuvittelemaan. Vuosi, joka muutti elämäni. Lopullisesti. Kauneimmalla tavalla. Sain oman pienen rakkaani sydämeni alta, masuni suojista, sydämeni alle, syliini. Koin sen ainutlaatuisen ensitapaamisen hetken, sen pienen tuhisijan paitani alla. Koin sen lämmön, sen valtavan rakkauden, jota eivät sanat riitä kertomaan. Näin pikkumuruni ensimmäisen, odotetun, hymyn, koin valtavaa onnea kun kuulin hänen naurunsa. Viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta pieni poikani kehittyi, muuttui, kasvoi isommaksi. Siinä rinnallani oli taas jo isompi pikkuinen. Aika kului liiankin nopeasti. Liian nopeasti kuluivat hetket, joissa olisin voinut vieläkin viipyä. Ja siinä samalla olen kasvanut itsekin, oppinut paljon. Muuttunut minäkin. Tehnyt matkaa kanssasi läpi tuntemattoman. Siitä seikkailusta on tullut sinun ja minun yhteinen. Ja päivä päivältä se maailman suurin rakkaus on vain kasvanut.

Loppuelämäni muistan ensimmäisen vaunureissun kanssasi, sen kun soseita maalla maisteltiin. Koin kanssasi uskomattoman ensimmäisen kesäsi, yhdessä otimme vastaan jokaikisen kuuman aamun, joka silloin rakkaiden naapureidemme, serkkutyttöjen, vieressä alkoi. Niitä köllöttelyhetkiä aurinkovarjon suojissa en unohda koskaan. En unohda niitäkään hetkiä, kuin otit pienen elämäsi suurimmat askeleet, opit kääntymään, ryömimään, istumaan ja konttimaan. Hienosti osasit kohta jo seistä tukea vasten, tarttua peukalolla ja etusormella pikkuisiin tavaroihin, osasit taputtaa ja osasit vilkuttaa. Niin paljon, niin hetkessä. Ja kaikki on mennyt paremmin kuin koskaan osasin toivoa.  En koskaan unohda tätä vuotta kanssasi, ensimmäistä vuotta, joka nyt uudeksi vaihtuu. Tuoden lähemmäsksi sen päivän, hetken, kun elämässäsi tulee yksi vuosi täyteen.

Kun synnyit, mullistit elämäni.

Olit siitä hetkestä kauneinta mitä olin koskaan kokenut <3

Olit maailmani silloin. Olet nyt.

Suloinen, vaaleansinen, nallenpoikanen

Sinun kanssasi ensimmäistä kertaa shoppailemassa

Ja neuvolassa

Tästä lähti ensimmäinen hymysi

Kuukauden ikäinen

 Ja mutrusuukkusi oli maailman suloisinta

Kolme yhteistä kuukautta takana

Sinua ja nimeäsi juhlistettiin toukokuussa 

Ja pienen muruni kuva, joka tallennettiin Ilkka-lehteen 

Vapun päivänä Espan puistossa

Sinä ja suuret sinisilmäsi

 Ensimmäinen Äitienpäivä

Pikkusiskoni ylioppilasjuhlapukeutumista

Neljä yhteistä kuukautta takana

Ja edessä ensimmäinen kesä

Mökkirannassa tutustumassa

Naantalin auringonpaisteessa

Keskikesää juhlimassa

Kuumottavia auringonsäteitä päivät täynnä

Lauttasaaren ranta, ensikosketus meriveteen  

Porvoossa

Hyppykeinu oli suosikkisi

Isin syntymäpäivänä

Puolivuotispäivänäsi Linnanmäellä.

Kesän viimeinen lämmin päivä Kaivarissa

Vesimukin harjoittelua.

 Mummilassa putoilevien lehtien aikaan

Seikkailtiin naapureidemme kanssa lähimetsässä

Rakas.

Matkalla Tukholmaan

Konttaaminen alkoi tästä

 Puolukkamättäällä riitti ihmeteltävää

Istuit ilman tukea

Hullut Päivät Jumbossa

Kahdeksan kuukautispäivänäsi

 Viimeisiä päiviä Luuvantiellä

Hiekkalaatikon reunalla serkkutyttöjen seurassa

Fionan työntämän kärryn kyydissä ensilumen aikaan

'

Lunta ihmettelemässä omalla kotipihallamme

Ja mönkijän kyydissä faarin kanssa

Edessä ensimmäinen Joulu

Tänään vuoden viimeinen päivä, tummaa taivasta vasten kymmenet raketit. Faarillakin oli varattuna omansa tätä iltaa varten. Niitä katseltiin ja ihasteltiin pellon laidalla, jalat lumihankeen uponneina. Romanttisen komedian jälkeen, masut vielä täynnä nacholastuista täytteineen, nousimme mummin ja faarin sohvalta ja kipusimme rappuset yläkertaan. Siellä odotti oma pikkuisemme jo seuraksi unien valtakuntaan. Uusi Vuosi oli alkanut.

En malta odottaa mitä kaikkea se tulleessaan sinulle ja minulle, meidän piikuperheellemme, tuokaan <3

Kaunista vuotta 2011!

Jouluaaton tunnelmaa

 Äitimme oli laittanut taas kaiken niin kauniiksi,

ympärillä käsinkosketeltava jouluntunnelma.

Jokaisella koristeella se oma paikkansa, tänäkin jouluna.

Joulukattaus ja suussasulavia jouluherkkuja.

Äitimme tekemiä, paistamia ja laittamia.

Ilta kuusen äärellä, sen kauniin, sen komeimman,

jonka iskämme taas löysi olohuoneemme nurkkaan, tunnelmaa luomaan.

Sen alla kymmenet paketit.

Ja sen vaaleansinisen paketin saaja vietti ensimmäistä jouluaan,

sisällä jo Tukholmasta joulupakettiin ostetut puiset lelut.

Jouluaattoaamu. Ulkona hämy, paukkupakkanen. Heräilemme yläkerrassa kynttilöiden valossa, lämpimässä tunnelmassa kinkun tuoksuun ja pyjamat yllämme kiiruhdamme alakertaan. Siellä jo mummi ja faari Jouluaaton askareissaan, riisipuuroa keittämässä, juuri uunista tulluttua kinkkua maistelemassa. Pian olemme kaikki keittön pöydän äärellä, meillä isommilla riisipuuron ja luumukiiselin maku huulilla, pienimmillä omat puurot lautasilla.Jouluaaton aamu on alkanut. Siihen kuuluu pienimpien joulusukan aarteet, Lumiukko ja joulusauna. Lapsia jännittää, kun kauuniin kimmeltävän kuusen alle tuomme hienoja, suloisia, suuria ja pieniä paketteja. Niitä on taas valtavasti. Mutta niin on meitäkin. Ja se on kaikkein parasta, olemme jälleen yhdessä koolla, me kaikki, kaikkein rakkaimmat, meidän perhe, joka on saanut täksi jouluksi yhden murun lisää, minun pikkuisen.

Tunnelmalliset joululaulut soivar taustalla, kun keittiössä valmistuu Jouluruoka. Pöytä ruokasalissa on katettu kauniisti punaisen pöytäliinan päälle. Joka puolella on Joulu, se sama tunnelma, jonka jo lapsena koin, ne samat koristeet koristavat vieläkin. Ja se on juuri parasta, perinteet ja se tunne rauhasta, ilosta ja rakkaudesta, siitä joulusta, joka saapuu joka vuosi, samanlaisena. Vaikka elämä onkin muuttunut. Kinkun lisäksi maistuvat muut perinteist jouluruuat, joista parhaimpana äitini tekemä perunalaatikko. Sen maittavampaa ei saa mistään, ja toivoisin joskus itse osaavani tehdä yhtä maukasta.

Iltapäivän hämärtyessä alamme suunnitella haudoille lähtöä. Noin kolmenkymmenen pakkasasteen vuoksi perheen pienimmät jäävät mummilakotiin ja lopulta autoon lämpimissä vaatteissa sulloutuvat perheen isä ja me tyttäret. Meitä vastassa on sadat kynttilät tummaa maisemaa vasten, kun omien kynttilöidemme kanssa kuljemme lumen narskuessa talvisaappaitemme alla kohti mumman ja paapan, Nikolain ja Alasalon suvun hautoja. Jokainen saa kynttilän tänäkin Jouluna, ja ovat osa suuta, kaunista kynttilämerta.

Olohuoneeseen, kuusen kimaltavaan loisteeseen, sen äärelle, keräännymme jokainen. On Joulun tärkeimmän sanoman aika. Nicholas lukee Jouluevankeliumin, kertoo sen tarinan, mistä kaikki eräänä yönä alkoi. Jouluyönä. Sen jälkeen lauloimme muutaman joululaulun, toisessa nämä kauniit sanat, joista varsinkin viimeisimmät säkeistöt pysäyttävät:

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.

Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat runsahat,
autuuden ja anteeks'annon, kaikki taivaan tavarat.

Anna, Jeesus, Henkes' valon jälleen loistaa sieluumme.
Sytytellä uskon palon, siunaa, Jeesus, joulumme.

Sen jälkeen alkaa vähän isompien lasten ja vähän meidän aikuistenkin odotettu hetki. Joulupakettien jako. Paperin rapsitelua, repimistä, naurua ja iloa. Vierähtää tunti, toinenkin. Ja voi miten ihania lahjoja taas paperien kääröistä löytyykään. Toinen toistaan kauniinpia. Toivottuja ja tarpeelisia. Pieni Lucaskin saa suloisia lahjoja, joiden kääreistä löytyy mitä ihanempia aarteita mm. palapelejä ja kirjoja, leluja vaaleansinisiä ja puisia, Mikki Hiiri juna, pienen vauvanukke ja pehmoleluja ja ehkä se kaikkein odotetuin, pikkupiano. Niin kiitollinen mieli, kaikesta kaikille.

Meidän pikkuperheemme Jouluaaton ilta jatkuu vielä Viita--aholla, jossa avataan Mikon perheen lahjapaketit. Niidenkin kääreistä avaamme ihania tavaroita niin kotiin käyttöön kuin koristeiksikin. Sen jälkeen onkin pieni muru ihan valmis unten maille, me suljemme silmät tälle päivälle hetkiä, tunteja myöhemmin. Reippaasti Julupäivän puolella.