Pieni suuri rakkaus

Kuinka onkaan nopeasti viikot kulkeneet. Kun vasta olit haaveena sydämellä, yhä vain voimakkaampana toiveena, todellisempana ajatuksena mielessäni. Ihan vastahan sain tietää sinusta, olit suuri onnellinen salaisuuteni, ihan pikkuruinen, kuin perhosen siipien lepatus sisälläni. Vastahan sinusta kerroin ensikerran, ihan vasta olit puoleenvälin kulkenut tätä kaunista matkaa kanssani. Ja kuinka onkaan ne viikot nopeasti kulkeneet, tuoneet tähän. Kun on potkut pienet yhä vain voimakkaammiksi muuttuneet, liikkeesi hennot niin suloiseksi myllerrykseksi vaihtuneet. Siellä sinä, pikkuisin rakkaani, meidän yhteinen matka jo viikolla 28.

Kaivopuistossa

Sellainen kaunis päivä. Sinitaivaalta paistava aurinko ja ilmassa ihanaa kevään tuntua. Yhdessä meidän oma perhe ja kassissa kaupungilta löydetty muutama uusi ihanuus. Kaivopuiston keväinen ranta ja kahvilan välipalaksi nautitut välipalaherkut. Täydellinen päivä juuri sellaisenaan.

Kevätretkellä

Mikä ihana aurinkoinen lauantai. Eikä sitä olisi paremmin voinut viettää kuin ulkoillen. Pakattiin reppuun eväät ja kuumaa kaakaota ja lähdettiin idyllisiin Nukarinkosken maisemiin retkeilemään. Pienet reippailijat tutkiskelivat luontoa sillävälin kun odotettiin makkaroiden paistumista. Ja kylläpä ne eväät vain maistuivatkin hyvältä nuotion äärellä ja raikkaassa kevätsäässä.

Kaurakeksejä

Kaurakeksit

125 g voita

2 1/2 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

(1/2 tl kanelia)

2 1/2 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1/3 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.

Sekoita joukkoon muna ja vaniljasokeri (ja kaneli).

Lisää kuivat aineet seoksena. Sekoita taikinaksi.

Leivo tangoksi ja paloittele 20-25 osaan.

Pyöritä taikinapalat palloiksi ja laita leveästi leivinpaperille.

Paista 175 asteessa uunin yläosassa noin 14 minuuttia.

Jäähdytä ja tarjoa kylmän maidon kanssa :) 

Lapset pyysivät, että leivottaisiin keksejä. Pian jo yhdessä mittailtiin aineita kulhoon, vaahdotettiin ja sekoiteltiin, seurailtiin niiden paistumissa uunin lasin takaa. Ja maukkaita kaurakeksejähän niistä tuli, maistuivat parhailta kylmän maidon kanssa.

Äitiysneuvolakuulumisia

RV 26+2

Perjantaiaamuna kauniissa kevätauringonpaisteessa tein matkaa neljänteen äitiysneuvolaani. Yhtä paljon on aina sitä odotusta ilmassa, sellaista jännitystäkin. Pääsee kuulumisia kertomaan, tuntemuksiaan jakamaan ja kuulemaan ne aina yhtä satumaiset sydänäänet. Oli mukani silläkertaa myös pienet muruseni, jotka odottivatkin vain sitä hetkeä kun äiti nousee neuvolan sängylle, odottivat yhtä paljon kun minäkin, niitä pikkuisen masuvauvan sydänääniä, joista heille olin kertonut. Ja onhan ne pikkujumpsutukset jotain niin kaunista, siinä hetkessä tuo silmiin aina sellaiset pienet onnenkyyneleet. Kaikki oli hyvin, selvisi kuitenkin omalla loputtomalle väsymykselleni syy yhä vain laskeneesta hemoglobiinista. Edessä olikin sitten tänään käynti laboratoriossa, ja maassakin oli taas lunta. Sama kevätaurinko onneksi paistoi ja linnut visersi. Ihanaa!

Pieni keiju

Tänään sillä oli yllään keijukaishame ja jaloissa Helinän tossut.

Sillä oli kukka pörrötukassa ja se hymyily kauniimmin kuin koskaan.

Tänään sillä oli selässä keijusiivet, joilla kohota korkeuksiin.

Sillä oli käsissään laukku, se täynnä pienen tytön omia aarteita.

 Tänään se tuoksui vaniljalta ja sillä oli hiuksissa keijupölyä ja kultaa.

Tänään se oli pieni keiju, huomenna ehkä prinsessa.

Aina minun oma pieni tyttö, jota yli kaiken rakastan.

Yhdessä jaettu arki

RV 25+2

Ihana päivä siskon kotona. Monta vaihdettua ajatusta, joita tuntui sydämelle taas paljonkin kertyneen vaikka vasta puhelimessa niitä tovi jaettiin. Pienet kultaset yhteisiä hetkiä viettämässä, heilläkin tuntui jo ikävä tulleen, vaikka vasta muutama päivä sitten yhdessä nähtiin. Siellä katettiin pikkupöytään teekuppeja, täyttyi nopeasti olohuoneen lattia monenlaisista leikeistä ja touhuista. Löysi pieni neitini sen serkkutyttöjen prinsessa- ja keijupukukokoelmankin, joista yksi illan tullen saatiin kotiinkin lainaksi ja teki siinä hetkessä tytön niin onnelliseksi: Kiitos kun saan lainata sitä Hinni Hiiri mekkoa. Se hetki jäi mieleen, se koko ihana päivä, kun saatiin jakaa yhdessä tätä ainutlaatuista arkea. Oli ihmetelty ääneen näiden murujen kasvua, niitä tunteita kun oli sydämessä loputon onni, se käsinkosketeltava haikeus. Kun on vain niin kiitollinen tästä ajasta, yhteisistä hetkistä rakkaiden kanssa.

Juhlaa Keijupoukamassa

Saimme viettää ihania syntymäpäiväjuhlia Keijupoukamassa. Sisko oli tytölleen jälleen kaiken niin kauniisti laittanut, rakasta kuusivuotiastaan ajatellen, niitä tytön toiveita kuunnellen, pöydän kattanut Helinä Keijun ja Talvililjan seuraan. Eikä sitä onnea sankarin kasvoilla voinut olla huomaamatta, oli juhlapäivää ja pieniä juhlavieraita niin odotettu. Ja vaikka päivä oli täynnä ihania hetkiä, sellaisia loputtomia hymyjä, oli sydämessä läsnä se pieni haikeuskin, on yksi näistä pienistä rakkaista jo kuusivuotias.

Minä itse

Pieni niin kovin omatoiminen, tyttö, jolla on luja tahto ja kova halu. Osata ja tehdä, mennä ja tulla. Ihan itse - kuin olisi isompikin. Kuin kaiken jo itse osaisikin. Ja paljon osaakin, on oppinut aina nopeasti, halunnut vain niin kovasti oppia. Aamuisin puet itse vaatteet paidasta sukkahousuihin, ja melkein aina ihan itse nekin valittuja, mikä tahansa ei tarkalle neidille kelpaa. Reippaasti teet aamutoimet, syöt ja puet ulos. Olet päättäväinen, sellainen pieni toimelias touhuaja, joka kokeilee ja ehtii. Ja vaikka pienen neidin omatoimisuus on tuonut arkeen paljon helpotusta, havahdun siihen sydäntä riipaisevaan haikeaan tunteeseen, on pienestä vauvastani kaiken oppimansa myötä kasvanut vähän isompi tyttönen taas.

Laskiaissunnuntai

Muutama päivä sitten ulkona tuntui jo ihan kevät, aurinko paistoi ja linnut visersi, ja teki melkein mieli ottaa jo kevättakit esille. Tänä aamuna oli kuitenkin talvi tullut takaisin, lunta sateli maahan ja koko maisema näytti hetkessä valkoiselta. Voi, vaikka onhan lapset siitä edelleen innoissaan. Ulkona pitikin päästä vielä kelkkaa kokeilemaan ja lumileikkejä leikkimään, tehtiin yhdessä lumikakkuja ja leivoksia, etsittiin pojan kanssa lumen alle jääneitä keppejä ja lapioitiin pihaa. Sitten sisälle pannukakun tekoon, nämä murut ovatkin aina yhtä innoissaan auttamassa ja kaatamassa aineksia kulhoon. Ja kylläpä uunituore ropsu eli pannukakku maistuikin hyvältä vaniljajäätelön ja mustikoiden kera.

Pannukakku

7 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

2 rkl öljyä/voisulaa

1/2 tl suolaa

Päälle

mustikoita/mansikoita

vaniljajäätelöä

ja/tai tomusokeria

Vatkaa maidon joukkoon vehnäjauhot, kananmunat, öljy ja suola.
Anna taikinan turvota noin puolituntia.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun
ja paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.