Luonnonvalkoista ja pitsiä

Päivät pitenevät ja ihana auringonvalo vain lisääntyy. Kevään tuloa odotellessa on vaatekaappiinkin löytynyt taas joitain ihanuuksia luonnovalkoisen ja vanhan roosan väreissä. On sinne löytänyt tiensä muutama pitsi-ihanuus, housut ja alkuvuodesta uusi Odd Mollykin, jonka jo ennen joulua ensikerran näin ja olin varma, että tiemme kohtaisivat vielä. Tytölle löytyisi joka ostosreissulta jotain, tälläkertaa vaatelaatikossa odottaa ensimmäistä käyttöönottohetkeä muutama luonnonvalkoinen neultetakki, pitsinen mekkonen sekä ihana takki. Pojan vaatelaatikko on täydentynyt muutamalla keveämmällä neulepaidalla ja kauluspaidalla. Ja miten ne uudet vaatteet, omat tai lasten, voikaan tehdä iloiseksi!

Legorakennelmia

Aamulla, kun puurot on syöty ja yövaatteet pois vaihdettu, alkaa olohuoneemme lattialle ja pöydälle kertyä niitä kummankin suosikkileluja. Pieni poika leikkii joka päivä paljon aarteillaan, pikkulegoilla, joita sai paljon lahjaksikin, mutta on palo- ja poliisiautoleikkien lisäksi innostunut myös legoilla rakentelusta. Dublolegot onkin löytynyt nyt uudelleen, kun niistä on helpompi pienen tehdä niitä omia juttuja. Olohuoneemme pöydältä löytyykin päivän mittaan toinen toistaan hienompia rakennelmia, kaivureita, nostureita, avaruusaluksia ja raketteja. Ja äiti pääseen aina niitä katsomaan ja kuvaamaan. Niin ihania vaiheita, ihania kotipäiviemme yhteisiä hetkiä, jotka toivoisin muistavani aina.

Nukkeleikkejä

Neiti on sellainen pieni suloinen touhuaja, joka keksii kaikkea ja leikkii paljon. Isoveljen kanssa ollaan tietenkin paljon, otetaan mallia ja tehdään perässä, on tyttö oppinut nyt dublolegojakin laittamaan yhteen torniksi. On kuitenkin pikkuneidin leikeissä yksi yli muiden, oma nukkevauva. Vaikka on itsekin niin pieni vielä, nukkea hoidetaan päivittäin, syötetään, kylvetetään, käytetään potalla ja vaihdetaan vaippaa ja tietenkin viedään rattaissa ympäri alakertaa. Välillä istahdetaan alimmalle rappuselle ja laitetaan rattaat viereen. Minne lie pikkuneiti menossa, kun yleensä on kengätkin pienissä jaloissa, käsivarrella roikkuu oma käsilaukku, sinne pakattuna koruja tai puhelin. Enkä voi kuin ihmetellä miten toinen niin osaa, miten on pienelle tytölle jääytkin mieleen serkkutyttöjen leikit ja se, miten täti hoitaa pienintänsä. Kovasti kokoajan kokeilee ja opettelee. Ihan kaikkea. Mun pikkurakas.

Ritarijuhlaa

Onnesta säteilee nuo pienen silmää kaksi,

naurussa vallan on pikkuisen suu.

Tulethan tänään vanhemmaksi,

kun kakkonen kolmoseen piiloutuu.

Jokainen pieni juhlija sai taiteilla oman ritarikilven muistoksi pienen pojan juhlista..

Tätä päivää varten oli koti puettu ritarijuhlaan. Pienen pojan haave oli toteutunut,  kun kakusta oli tehty ritarien linna, viimeistelty se vielä ikkunoin ja lippunauhoin ja päälle aseteltetu ne kolme hopeanväristä kynttilää, jotka päivän kuluessa kakun päältä puhallettiinkin sammuksiin monta kertaa. Oli kodin täyttänyt lasten ilo ja riemu, yhteiset leikit, puheensorina ja lahjapaperien rapina. Siellä toisten joukossa pieni sankarini, jo kolmevuotias rakkaani, jonka silmissä oli kokonainen tähtitaivas. Niin onnellinen oli pieni kaikesta. Onnellinen minäkin. Kun on ystävät jakamassa jotain niin kovin tärkeää. Ja kun ihanan juhlapäivän jälkeen koti tyhjeni rakkaista juhlavieraista, niistä pienistä ja isommista, hiljeni koti onnellisen sankarin ja sen pikkusiskon painaessa päänsä tyynyyn, en voinut kuin huokaista sitä suurta onnea, sitä suurta haikeutta, jotka sydämeni oli näiden kolmen vuoden myötä täyttänyt. Antanut jotain, mitä en koskaan ymmärtänyt olevan olemassakaan. Rakkautta äidin ja oman pienen pojan. Kun yhtäaikaa saa jotain maailman kalleinta ja samaanaikaan menettää koko sydämen.

Pienen pojan syntymäpäivän aamuna

Aamu, joka vei tämän äidin ajatuksissa kauas taas, onnentunteisiin, niihin haikeisiinkin.  Aamu, jona peiton alta heräsi viimeistä kertaa kaksivuotias poika, sillä kun kello tuli yksi, nousisi pienessä kädessä yksi sormi kahden viereen lisää. Sitä oltiin kokeiltu jo monta kertaa. Aamupuuron jälkeen pienen pojan suuren juhlapäivän kunniaksi sytettiin kynttilä suklaisen muffinin päälle, se sytettiin toisen ja kolmannenkin kerran, niin tykkäsi muru sitä puhaltaa. Olohuoneessa odotti sankaria vaaleansininen paketti, jonka kääreistä paljastui pojan toiveisiin kuulunut legon poliisirekka-auto. Kokoaminen jäi kuitenkin seuraavaan päivään, sillä pian täyttyisi talo pienistä ja isommista juhlavieraista..