Talviaamuja

Astuin vielä aamuhämärään alakertaan, hiljaisuuteen. Olin edellisenä päivänä saanut laitettua esille joulukoristeita, joten siinä hiljaisuudessa oli jo vähän sellaista ihanaa jouluntuntua. Kynttilöistä levisi kaunista valoa ja tunnelmaa, takkaan sytytin vielä tulen, niin oli  kiireetön talviaamu parhaimmillaan. Vielä ehdin juoda kupposen kuumaa jouluteetä, ennenkuin muu perhe heräili ja pieni tyttöni huuteli yläkerrasta: "äiti, mä oon heränny.."

Aleksanterinkadun Joulunavaus

Kaupunki täynnä ihanaa jouluntunnelmaa, sellaista iloista vilskettä ja vilinää. Tuomiokirkon portailta kantautuivat joululaulut ja pian läpi Aleksanterinkadun kulki jouluinen paraati, jossa riitti pienten silmille ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Niin kuin siinä kauniissa jouluikkunassakin, joka viereensä oli saanut myös ikkunan legomaailmaan. Niitä katseltiin tovi vielä kaupunkikierroksen päätteeksi, kun ilta oli jo tummunut jouluisten valojen yllä. Vielä piipahdus Stockmannin herkkuosaston suklaatiskille, josta jokainen sai kotimatkalle valita omat suloisenmakeat suklaakonvehtinsa. Takana oli ihana kaupunkipäivä, ja joulukin jo kuukauden päässä.

Lunta

Vietimme perheemme kanssa loppuviikkoa maaseudun rauhassa ja tunnelmassa. Ihana oli olla, viettää aikaa rakkaiden luona ja päästä mieheni kanssa kahdestaankin vähän jouluisille ostoksille. Ja kuinka nauttivatkaan pikkuiset, kun yksi aamu herättyämme alkoi taivaalta sataa lunta, ulos vain ja ensimmäisiä lumipalloja pyörittelemään. Muuttui maisema hetkeksi paljon valoisemmaksi, ja sitä ihastellessa huokaisin hiljaa, saisimmepa lunta pian omaankin kotipihaan..

Ensimmäiset joulupiparit

Niin innokkaina kerääntyivät pienet leipurit keittiön pöytämme ääreen, kun tuli aika leipoa ensimmäiset joulupiparit. Pienillä riitti touhua, kaulittiin ja taputeltiin, pienin käsin paineiltiin taikinaan erilaisilla muoteilla, joista jokaiselle löytyi se oma suosikkinsa. Sille pienimmällekin tyttöselle, joka kaiken ensikertaa koki, ihmetteli ja ihasteli, taikinastakin pikkuhampaillaan pikkupalasen maisteli. Ja pian täytti kotimme uunituoreiden joulupipareiden tuoksu ja pieni jouluntuntu, sellainen suuri odotus, joka tämän ajan kulkiessa kuin ihan huomaamatta huipentuu Joulusanoman äärelle rakkaiden luokse.

Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä kaikkea jouluista ihanaa..

Tukholman tunnelmaa

Pitkiä mukulakivikatuja ja talvista tunnelmaa, aina yhtä lumoava Tukholman vanha kaupunki, jonka läpi kävelimme aamuauringon säteiden alla. Kädet täyttyivät ihanista pehmeistä paketeista, jouluisista asioista ja tietenkin lapsille mietityistä tuliaisista. Välillä piipahdettiin kahvilan lämpöön ja tuoksuun, sai pienin matkaseuralainenkin vatsansa täyteen, kunnes kiertely kaupungin vilinässä sai jatkua taas. Ja kun iltapäivä alkoi taittua kohti lähdön hetkeä, nappasimme mukaan vielä purtavaa laivan hyttiin, jossa olikin ihana istahtaa syömään, nostaa jalat ylös ja ihastella ikkunasta aukeavan pimenevän illan kaunista kaupunkimaisemaa. Kotimatkaa siivitti kaikki ne yhdessä löydetyt ihanat kotiintuomiset, sydämen täyttäneet kauniit muistot sekä odotus siitä, että aamun tullen saisin rutistaa pikkurakkaitani taas.

Odottelua

Oltiin melkein koko aamu puhuttu meille saapuneista vieraista, juoksivat pienet leikkien lomasta välillä ikkunaan tai ulko-ovelle kurkkimaan, josko auto olisi ajanut pihaan. Sytytettiin yhdessä kynttilät tähtikuppeihin palamaan ja nostettiin kakku pöytään odottamaan. Eikä olisi päivä voinut mukavempi olla, venyi ihan huomaamatta illan tunneille saakka, riitti niin jaettavaa, riitti pienillä touhuttavaa. Parasta ovatkin ystävät, joiden kanssa arki ei tunnu ihan siltä tavallisimmalta arjelta eikä tämä marraskuinen päivä siltä pimeimmältä.