Sinusta on kasvanut taas vähän isompi poika, mielenkiinnolla kokeilet ja yhtäkkiä mukanaan vievät jo uudet jutut ja asiat. Kesän lopussa et enää nukahtanutkaan rinnalle päivisin, vaan paras paikka oli syli, maalla ollessamme myös faarin käsivarsille oli hyvä nukahtaa. Siinä sinisilmien oli turvallista antaa painua kiinni ja antaa unen kuljettaa. Myös kääntyilystä loppukesästä tuli tuttu juttu, ei sinua lattialla selällään kauaa näe vaan kääntyilet näppärästi puolelta toiselle, samalla lelua kurkottaen, suuhusi sitä yrittäen, välillä päätäsi matolla lepuuttaen. Eikä mene kauaa siihen hetkeen, kun lattialla ryömit, eteenpäin pian itse menet. Nyt jo hieman taaksepäin liikut, peppua nostelet, jalkojesi asentoa muuttelet.
Tuo kaunis, valkoinen ja vauvamainen vaunukoppa muuttui elokuun puolessä välissä valkoisiin rattaisiin. Samalla sinusta kasvoi taas vähän isompi poika. Ja hetkeksi viipyi ajatukseni siinä päivässä, kun vasta vaunulähetystä vastaanotin pakkaspäivänä kotiovellani, olit kahden viikon ikäinen. Mutta nyt oli tämä hetki, ja juuri oikea hetki vaihtaa koppa ratasosaan, sillä niin paljon paremmin viihdyt, siellä istuskella, sieltä maailmaa ihmetellä, vielä kun ratasosa on eteenpäin käännettynä. Selkänoja ei tietenkään ole vielä kokonaan ylös käännettynä.
Kun ilmat kylmenivät elokuun lopussa maaseudulla taas lomaillessamme, nukuit pitkiä, jopa parin tunnin unia kolmesti päivässä. Ehkä osaksi flunssan ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi. Kyllä piti äitin käydä monta kertaa kurkistamassa harsoliinan takana nukkuvaa pientänsä, tarkistamassa että kaikki on hyvin itkuhälyttimestä huolimatta. Päiväunesi ihmetyttivät, koska et pitkiä unia ollutkaan ottanut sitten kesän ja helteiden saavuttua. Kaipa se talvivauvani on tottunut viileässä ja raikkaassa ilmassa nukkumaan. Ja voipi olla, että rytmisi kääntyy pian taas siihen samaan, kun unentarve vähenee, eli tunti aamulla, puolituntia päivällä ja toinenpuolituntinen iltasella.
Myös automatkat ovat muuttuneet erilaisiksi, viihdyt kaukalossasi paljon paremmin kun ennen kesää. Matkantekoa ja ajankohtaa ei tarvitse niin suunnitella, kun silloin sinun ollessasi pieni, sillä kaikki on sujunut nyt niin hyvin. Naksuihinkaan ei ole vielä tarvinnut turvautua. Ja yleensä kesken matkan nukahdatkin pieneen tärinään ja auton tasaiseen hurinaan, heräät sitten kun perille päästään. Hyväntuulisena pikkupäikkäreistä. Iltasella matkaa tehdessä joudun joskus sinut syiinikin nostamaan, rinnallani rayhoittamaan, uneen vaivuttasi kaukoloosi takaisin nostamaan, sillä joskus sinun on vaikea saada liian väsyneenä unen päästä kiinni. Ihana niin, ihana, että minua tarvitset, aina välillä, aina jossain tilainteissa, sillä aika ja kiinteät ruuat ovat tehneet muutoksen myös imetykseen. Et rinnallani viihdy enää läheskään yhtä paljon kun ennen. Et siihen enää meinaa malttaa keskittyä, siihen jäädä, hetkeksi pysähtyä. Ja parhaiten saankin sinut makuuasennossa lähelleni, rinnalleni olemaan. Onneksi yöunet ovat vielä meidän kahden.
Leluihisi sinulla on tullut ihan erilainen suhde. Niitä niin mielelläsi lattialta otat pikkusormiesi väliin tutkiskeltaviksi ja suuhun vietäviksi. Sormiesi näppäryys on ihailtavaa, niin hienosti viet lelua kädestä toiseen. ja sitä sormissasi pyörittelet. Pallo on pojan yksi suosikeista, sillä olemmekin yhdessä leikkineet niin matolla kun automatkoillakin. Jos jostain lelusta löytyy lippulappusia, niitä sormillasi hiplailet, suurilla silmilläsi keskittyneesti ihmettelet. Saman lelun kanssa sinulla riittää puuhaa pidemmäksikin aikaa, sitä kääntelet ja kokeilet, tutkit ja mutustelet, välillä heität, taas sen poimit. Ja jos jokin tavara on käsiesi ulottumattomissa, siihen koitat yltää samalla äännellen kyllästymisen kuuloisia merkkejä, uutena äänenä väv väv väv -äänne tai matala pienen pojan murina.
Vaatteesi ovat nyt kokoa 68 tai 74. Nuo pienemmän koon vaatteet alkavat osa jo niistäkin olla pieniä, hihat tai lahkeet lyhyitä, eikä niitä enää montaa viikkoa ehditä pitämään. Tuon pienemmän koon vaatteiden aika meni ohitseni todella nopeasti. Juurihan vasta mietin tuon koon bodyja ja niitä sinulle lyhythihaisina ostelin. Nyt ne alkavat vaihtua kokoa isompaan, tuohon ison pojan kokoon 74. Olet kesän aikana kasvanut niin paljon, niin vauhdilla, etten perässäsi meinaa pysyä. Ja osa vaatteista harmikseni jää kaappiin käyttämättömänä, uutena pienien vaatteiden laatikkoon tulevaa odottamaan. Jos joskus saat pikkuveljen. Paljon kaunista sinistä vaalean ja tumman sävyissä, juurihan ne vasta esille otin, henkaroin ja odotin päivää milloin sitä käyttää. Niin haikea ja vaikea todeta, että nyt on taas jokin vaate, esimerkiksi merimieshenkinen, mummin ostama neuletakki päälläsi viimeistä kertaa, on aika viimeisen pesun, silityksen ja viikauksen. Olet isompi taas.
Niin paljon mahtui kauniita, ihania asioita tähän ohikiitävään kesään, niin paljon jännittäviä juttuja edessäpäin, niitä innolla, vähän haikeinkin mielin odottaen. Niin paljon tuleva, pienen elämä, ihmeitä täynnä!
