Isänpäivä

Elokuinen ilta Lammassaaressa

Kuinka kauniita ja ihania nämä hetket ilta- auringon lempeässä valossa ja lämmössä. Siinä mielessä meidän hääpäivä, tasan 13 vuotta sitten, samalla se hetki 9 kk sitten kun pienin syntyi. Niitä kauniita hetkiä muistellen, niitä nyt tässä perheenä vähän juhlistamassa, kesämuistoja vielä keräämässä, niitä viimeisiä. On elokuu jo puolessä välissä, ja sen tuntee siinä ympärillä jo. Kaikki kuin siihen jo pysähtynyt, odottamaan saapuvaa syksyä.. Ja jos ei arki olisi ollut edessä seuraavana aamuna,  oltaisiin mekin viivytty vielä.. 

Äitienpäivänä

Tukholmassa

Ihana kaupupunkipäivä, sellainen mukava ja leppoisa, muutama kauppa ja aina yhtä ihana Vanha kaupunki, johon ei kai kyllästy koskaan. Siellä mukulakivikatujen päässä se suloinen pieni lelukauppa, jota isommat lapset osaavat jo odottaa, sillä sieltä on tuliaisina tuotu aina kotiin jokin matkasta muistona huolella valittu lelu tai esine. Ja mikä kaikkein parasta, omat rakkaat siinä, jakamassa sen ihanan päivän.

Laivamatkalla

Siellä heiluteltiin näkemiin, juostiin tuulessa, vähän viileässä ja ehdittiin napata muistoksi muutama perinteinen kuvakin. Pienimmällä murusella riitti ihmteltävää, edellisestä kerrasta kun ei taida olla paljoakaan muistikuvia, toisin kun isomilla, jotka osasivat odottaa pallomerta, pientä lelukauppaa ja taxfree-ostoksia. Aina se on yhtä ihana lähteä, olla laivalla omien rakkaiden kanssa, vähän irrottautua arjesta, istahtaa aamupalan äärelle merimaisemissa ja katsella sitä lasten loputonta iloa. Mutta aina on myös yhtä ihana palata, omaan kotiin. Tietäen, me tulemme taas pian..

Retkellä

Yksi ihana tammikuinen pakkapäivä metsän siimeksessä. Meidän oma perhe ja ystävät mukana. Sitä ihanaa lasten riemua pulkkamäessä, tuon ihan pienimmänkin, joka hymyssäsuin laski ylhäältä alas saakka. Sitten maistuikin kaikille makkarat laavun nuotilla, vähän siinä lämmiteltiin, sen loimua ihmeteltiin, ihasteltiin sitä kaunista maisemaa ympärillä. Ja vaikka varpaat oli päivän päätteeksi umpijäässä, sydämessä mieltä lämmitti ne ihanat hetket, jotka sinne jäi, ne lasten hymyt, ne tärkeimmät.

Joulukuusenhakureissulla

Jo perinteeksi muodostunut, niin kovin odotetty hetki. Aika valita läheiseltä kuusitilalta se meidän oma joulukuusi. Tovin kuljettuamme kuusirivistöjen välissä, tuo pieninkin, joka niin jo omin pienin askelin koitti pysyä muiden mukana, vähän omia polkujaankin kulkien, löydettiin se kaikkein kaunein. Se joka tänä jouluna ilostuttaisi ja ihastuttaisi. Ja toivottavasti se tuoksuineen toisi yhä vain lisää sen niin kovin lähellä olevan joulun tuntua.. Kun se lumi yhä vain puuttuu..