Massullaan

Voi, sinusta on tullut niin huomaamatta isompi taas. Jo harjoitellaan massullaan olemista. Ja vaikka on kovin huteraakin vielä, niin jo hienostikin pieni rakkaani siinä. Päätä on jämäkästi pitänyt jo aikoja sitten, mutta tuossa asenossa se heiluu vielä vähän puolelta toiselle. Suloinen pikkuinen, hetken jaksaa ja sitten selälle huilaamaan. Siitä se alkaa kuin maailman tutkailu uudesta näkökulmasta..

2-vuotisjuhlaa

"Tänään sillä oli prinsessahame ja jalassa eripari villasukat. Sillä oli kukkia

hiuksissa ja se hymyili kauniimmin kuin koskaan. Ihmettelin mihin se oli jättänyt siipensä. Se näyttää keijulta ja tuoksuu vaniljalta. Sen hiuksissa on tähtipölyä ja sinistä kultaa. Se on keiju, jota rakastan"

Tänään juhlittiin siskon pienintä prinsessaa, joka puhalsi kakun päältä jo kaksi kynttilää. Suurta onnea koko ihana päivä täynnä, kiitos sisko jälleen niin kauniista juhlista.

Pienen pojan siunausjuhla

"Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus.

Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus.

Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus.

Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa."

Ikimuistoinen päivä. Pienen pojan ensimmäinen juhlapäivä. Sydän täynnä kiitollisuutta rakkaasta perheestä ja ystävistä, siunattu olo lapsista, jotka ovat antaneet elämälleni aivan erityisen merkityksen. En voisi onnellisempi olla!
 Rakas Leon, minun pieni tähteni, tämä oli sinun päiväsi  

Kerholainen

"Melkein meidän pihasta alkaa suuri maailma:
Metsä pilven korkuinen, lampi meren laajuinen.
Pihapolku koivikossa pian häipyy kadoksiin.
Kaarnavene lammikossa kelluu näkymättömiin.
Jännä suuri maailma on heti portin takana."

Tänään jatkui taas pienen pojan kerhopolku < 3

Mun pieni ballerina

Kauan toivottu, niin odotettu. Kauan suunniteltu, niin puhuttu. Tänään se viimein koitti. Kasvoilla hymy intoa täynnä, kun kaunista ballerinapukua pääälle puettiin, sellaista pientä jännitystäkin, kun hiussuortuvia pikkuponnarille kerättiin. Pukuhuoneessa se minun niin kovin rohkea tyttö muuttui ujoksi. Silti niin reippaasti siellä muiden mukana. Tänään se viimein koitti. Ensimmäinen tanssitunti. Mun pienen ballerinan.

Kaksi kuukautta

Kaksi kuukautta. Kaksi ihanaa kuukautta. Niin lyhyt aika, pieni matka pikkuisimman elämässä. Niin pitkäkin, kun tuntuu, että olisit luonamme kauemminkin ollut. Niin olet muuttunut, kasvanutkin jo kovin. Pieni. Sinä. Ihana, niin kovin rakas. Suloinen hymypoika, joka ei turhaa itkeskele, jutustelee omalla ihanalla vauvakielellään ja tuijottaa suoraa silmiin. Pieni poika, ne kädet, jotka vielä ilmaa kauhoo. Jalat, jotka kovasti ilmassa potkuttelee. Se tuoksu, sellainen maitoinen, sinisilmät, se tuhina, vauvaomainen. Voi, joka ilta havahdun tunteeseen, kuinka nopeasti juoksikaan tämä yksi päivä. Yksi päivä, joka tähän toi ja vie meitä jo kohti seuraavaa..

Minne kuljet

Minne kuljet, minne niin. Minne kiirehdit, jäisit siihen niin. Kun voisin vielä syliisi painautua, hellään syleilyysi hetkeksi unohtua. Kun voisin vielä pehmeän nurmen antaa jalkojen alla kutittaa, perhosen matkaa sinitaivaan alla jäädä vain seurailemaan. Voisin kärpäsen surinaa vielä hetkisen kuunnella, kukkien tuoksua, niiden lumossa seisahtua. Kun vielä voisin avata aamulla oven ulkomaailmalle, antaa auringon valon tulvia sisään, sulkea silmät, siihen vienoon tuuleen pysähtyä. Kun voisikin hetkeksi jäädä tähän, kauniiseen kesään, elämään näitä päiviä vielä vähän, enemmän.

Päiväunia

"Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.

Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.."

Pikkuisin heräilee uuteen, vielä niin ihanan valoiseen aamuun aikaisin, alkaa vierestä kuulua pientä tuhinaa, peiton alla kädet heilua ja pian jo sellaista suloista köhinää, jutusteluakin, kun ilmoittelee, että hereillä ollaan äiti. Siinä köllötellään hetki vieretysten, ja mikä parasta näissä kiireettömissä aamuissa, voi vähän antaa vielä pienelle maitoa, niin unet jatkuu meillä molemmilla vielä hetkisen. Jossain vaiheessa sitten heräillään uudelleen, noustaan ja tullaan alakertaan. Siskolle ja veljelle laitetaan aamupalaa, hymyillään ja jututellaan, köllötellään laittialla tai äitin sylissä kuljetaan, siitä ympärille katsellaan. Aamupäivässä on vähän jo pientä rytmin tuntua, kun ensimmäisille vähän pisimmille unille olet jonkin aikaa käynyt yhdentoista aikoihin. Iltapäivästä eteenpäin sitten mennäänkin vähän niinkuin parhaimmaksi koetaan, aikapaljon kun ollaan näin kesällä oltu menossa, nukuttu autossa, ei rytmiä ole vielä ehtinyt tullä. Nyt me mennään niin kuin parhaalta tuntuu, ehtii sitä sitten syksyn saapuessa olla kotona ja löytää päiviin rutiineja.