Kahdeksan kuukauden matka

My precious little baby

I have loved you from the start.

You are a tiny miracle,

laying closely to my heart.

Each day I feel your presence,

each day you quickly grow.

Each day you heart beats softly,

as only I could know.

So I'll keep this in a special place,

and remember each year through,

Of this very special time in my life,

the months I carried you.

Mihin kulki päivät, milloin vaihtui viikko toiseen, muuttui kuin huomaamatta kuukaudeksi. Kun kerran alkoi matka loppusyksyn aikaan, kun olikin jo taittunut puoleenväliin, yhteistä matkaa käyty jo kahdeksan kuukauden verran. Niin pitkä, niin kovin lyhyt aika. Jolloin odottaa pienen masussa kasvavan, vahvistuvan. Odottaa niitä ensimmäisiä liikkeitä, satumaisia sydänääniä, jotka pysäyttää jokaikinen kerta. Odottaa sitä, kun sinut masussa näkee ensikerran. Niin todellisena, vaikka kovin tuntemattomana, niin äärettömän rakkaana.

Ja vaikka vielä tunnen sen niin kovasti itsestään potkuilla muistuttelevan pienokaisen masuni suojissa, oikealla puolen kylkeäni sen kantapään, pikkuisen polven, joita yhdessä sisarustesi kanssa niin ihmetellään ja tunnustellaan. Ja vaikka vielä tunnen pikkuiset tasaiset nytkähdykset, suloisen hikan, ne liikkeet, jotka illan tunteina voimaakkaaksi möyrimiseksi muuttuvat, on ihan lähellä se hetki, kun tapaamme viimein. Aivan kohta saan painaa syliini jotain maailman kauneinta. Oman vastasyntyneen.

Yhtäaikaista suurta onnea, sellaista haikeuttakin. On suloinen masumatka tullut jo ihan loppusuoralle, kauniiseen alkukesään. Kun takametsikössä kukkii kielot ja puutarhassa tuoksuu syreenit. Kun valo on voittanut ja antaa kaikelle ihan toisenlaisen merkityksen. Elää kuin enemmän. Yhdessä rakkaiden, siihen joukkoon kohta sinäkin saavut. Ihan kohta.

Hiekkarannalla

"Äiti, onko nyt se kesä?" "Saako nyt mennä kesävarpain?" On pieni neiti kysellyt jo monien viikkojen ajan. Ja niin vain puiden oksistoon kasvoi kuin huomaamatta isommat lehdet, alkoi nurmikolle ilmestyä keltaisia aurinkokukkia niin kuin pieni tyttönen voikukkia kutsuu, ja ihana aurinko yhä vain lämpimämmin helliä säteillään. On viimein koittanut se niin odotettu aika, ihana, kaunis kesä. On keveissä vaatteissa juostu pitkin omaa pihaa ja annettu ruohon kutittaa jalkojen alla, on syöty jätskiä varjon alla, vain nautittu hetkistä auringon paisteessa. Ja mikä loiste sinisilmissä tuikkikaan, kun rannalle lähdettiin viettämään tätä lämmintä päivää, vielä ennen kun säät viilenee sitten. Toivottavasti ei kovin pitkäksi aikaa.

Vauvajuhlani

Sydän täynnä kiitollisuutta, pohjatonta onnea ja suurta odotusta. Takana ihana päivä, kauniissa alkukesässä, hellivää auringonpaistetta ja rakkaiden ystävien yhdessäoloa.

Äitienpäivänä

Siellä kerran vietin ensimmäisen Äitienpäiväni ainutlaatuisia hetkiä pikkuisen poikani ja rakkaiden kanssa. Siitä lähtien on sinne ajeltu aina näin toukokuun toisena sunnuntaina. Kaunis Auroran puisto. Ihan vain ihastella keväistä metsikköä, poimia yhdessä kimppu valkovuokkoja, istahtaa puisen penkin päähän kuuntelemaan lintujen laulua ja juosta nurmea pitkin kilpaa toinen pieni kintereillä. Lasten riemua katsellessa sydämen täyttää sellainen pohjaton onni, niistä menneistä lapsuuteni vuosista, paljon saaneena ja omalle äidille ikuisesti kiitollisena. Onni näistä pienistä rakkaistani, jotka ovat tehneet minusta äidin, kasvattanut ja muokannut, antanut minulle enemmän kuin koskaan osasin odottaa. Pieni poika, pieni tyttö, ensi vuonna yksi pikkuinen enemmän, juuri niin kuin on aina ollut tarkoitettu. Olla heille äiti, elämässä kaikkein parasta.

Retki rannalle

Tänään palattiin tutulle rannalle pitkästä aikaa, palattiin niihin viime kesän lämpimiin kesäpäiviin, kun aurinko lämmitti iholla ja rantahiekkaan tallentui toinen toistaan pienempiä jalanjälkiä. Muisteltiin niitä monia uintihetkiä, niitä vesileikkejä ja hiekkalinnoja. Sitä kuinka jäätelö ehti sulaa pieniin suupieliin. Tänään oli yhdet pienet jäljen hietikolla lisää, yksi pieni käsipari toisten mukana kiviä heittelemässä. Ja vaikka pienten toive uimaan pääsystä ei vielä toteutunutkaan, se hetki on lähempänä taas. Voi, tulee niistä hetkistä unohtumattomia jälleen.

Kaupunkipäivä

Ihania tälläiset päivät. Voi aamulla katsella säätä ja päättää lähteäkö kaupungille päivää viettämään vai keksiä vielä jotain muuta. Aurinko paistoi eikä sadepilvistä ollut tietoakaan, mikäs siis sen ihanempaa lähteä parhaimmassa seurassa, oman siskon ja lasten kanssa kohti kaupunkia. Siellä lounastettiin ja tehtiin pieniä ostoksia, ihasteltiin kaupunkiin ehtinyttä kevättä ja viimeisenä vielä istahdettiin jäätelöiden ja kuumien kupposten ääreen. Päivän jälkeen oli iloinen mieli, vaikka jaloissa kävely masun kanssa tuntuikin. Pian uudestaan!

Valkovuokkoja

Yksi kaunis ja ihanan lämmin aamupäivä. Metsikössä valkovuokot avautuivat auringolle. Niin kauniita ja hentoja kukkia kaiken sen yhtäaikaisen karheuden ja vihreyden keskellä. Kevään valkovuokot, koko lapsuuden toukokuu siinä yhdessä kukassa.