Pääsiäismunien maalausta

Sai pääsiäismuna kuoreensa kauniit viivat värikynistä ja pensselistä..

Oma pieni keskittynyt taitelija.

Munien maalausten jälkeen istahdettiin toviksi olohuoneeseemme murujemme leikkejä mukana elämään, niitä seuraamaan ja ajatuksia vaihtamaan, niitä tuntuukin aina olevan sydämelle kertynyt ihan lyhyenkin tauon jälkeen. Siinä muisteltiin mennyttä, haikailtiin yhdessä tätä niin ohikiitävää aikaa, ihmeteltiin rakkaittemme niin nopeaa kasvua ja kehitystä ja ihasteltiin siskon jo puoleen väliin ehtinyttä kaunista matkaa masun kanssa.

Masun suojissa, enkelien siipien alla pikkuinen rakas.

Yhteistä suurta odotusta, pienen masun silittelyä ja paijausta.

Sisarukset, pian on vierellä kolmas.

Pienet serkkutytöntylleröiset, kuin siskot nämäkin.

Oma kulta, pieni prinsessainen uudessa mekkosessaan.

Minun murut, rakkaat naurusuukut.

Keittiönpöydän päädyssä maljakossa koristivat teehetkeämme ne eilen illalla meidän perheen iltalenkin aikana tienvierustalta kerätyt pajunoksat pehmeine pikkukissoineen. Niiden oksilla kuivamassa pienin käsin maalatut pääsiäismunat, joita ihasteltiin vielä yhdessä kun istahdimme herkkuja maistelemaan.

Leenan tuomat herkut odottamassa tee- ja mehuhetkeä..

Oli odotettu koko aamu rakkaita saapuvaksi, kurkittu ovesta ja katsottu ikkunasta, ja sitten ajoikin siskon auto viimein kotipihaamme. Oli pieni poika heti ovella vastassa noita ihania tyttösiä, jolla toisella olkapäällä roikkui söpö Hello Kitty-käsilaukku, toisella käsissään nukkevauva ja pieni kaukalo. Ihana nähdä, yhdessä juhlistaa jo pitkälle edennyttä kevättä, ihan loppusuoralle ehtinyttä maaliskuuta ja viettää yhdessä päivää Pääsiäistunnelmissa. Pieni Lilia nukkui tyttöjen saavuttua päiväuniaan, joten rutistusten ja kuulumisten vaihdon jälkeen ja lounaan syötyämme siivottiin pöytä munien maalausta varten. Oli niin innoissaan tämä pieni taitelijajoukko nostettuamme esille maalausvälineet ja suloiset pienet munat, jotka saivatkin pintaansa kauniita värejä pienten pensseleistä.

Suloisen kaunis arki

Arki vie mennessään, nämä ihanat päivää vain lipuvat eteenpäin. Aamu vaihtuu uuteen keväiseen päivään, se touhujen myötä tummuu iltaan. Pienten murujen seurassa voisin olla aina, kotona heidän kanssaan. Seurata kasvua, nähdä jokaikinen kehityksen askel. Elää mukana, jokikisessä oivalluksessa, pienen suurissa muutoksissa. Olla siinä ihan joka hetki. Ja niin toivoisinkin, ettei aika tämä koskaan päättyisi. Kunpa aika pysähtyisi tähän. Tai voisin vielä kerran saada syliini sen vastasyntyneen esikoiseni, nyt tuon jo kovin toimeliaan pienen pojan, jos voisin vielä kerran katsoa sitä ihan pikkuista nukkuvaa nyyttiä rinnallani, prinsessaa, joka jo niin on oppinut uutta, oivaltaa joka päivä enemmän. Kunpa voisin pitää heitä sylissäni vain, kertoa miten ääretönsä rakkauteni on.

Niin ihanat pienet rakkauteni, joita katsellessa sydän pakahtuu. Kun ei sitä osaa selittää, ei osaa sanoa ääneen. Sitä kun sydän on onnea täynnä. Ehkä sitä pientä haikeuttakin. Kun niin elämä nopeasti kiitää. Muuttaen, tehden pikkukultasistani vähän taas isompia, omatoimisempia. On tuo isompi niin reipas pieni isoveli, tuo pikkuinen prinsessa, toisen pikkuinen sisko utelias maailmantutkailija. Parasta aamulla herätä pienen huhtojan ääniin, pörräyksiin ja jutusteluun, suukotella ja pusutella sitä silkinpehmeää poskea. Parasta, kun tuo vähän isompi omasta sängystään hymyssä suin katselee, sieltä kömpii ylös ja tulee pientä siskoansa, vauvaa, katsomaan ja hänelle hyvää huomenta toivottelemaan. Siinä pusujen määrää ei säästellä. Ovat niin erottomattomat jo nyt!

Heistä on toisilleenkin tullut niin kovin tärkeät, niin kovin rakkaat. Tuo vielä itsekin pieni isoveli toista hoitaa, vaippaa hakee ja äitiä niin mielellään ylpeänä haluaa auttaa. Ja voi niitä suloisia pieniä paijauksia, joita sisko veljeltään saa, sitä pientä syliä, jossa siskon tuntuu olevan niin hyvä olla. Heitä katsellessa ei voi kun hymyillä, olla iloinen ja ylpeä omistaan. Tänäänkin vaihdettiin sylitysten taas monta suukkoa, monta paijausta, miten hellyttävää oli huomata, kuinka niin osaa näyttää, tuo pikkuisempikin, osoittaa toiselle rakkautensa. Pienet sisarukset, ikuiset ystävykset, äidin pikkurakkaudet.
Aina ja ikuisesti.

Merenrannalla

Kaukana horisontissa välkehti auringonsäteiden alla kaunis ulappa. Me tuon tututksi tulleen merenrannan äärellä viettämässä päivää, jakaen keväisen tunnelman, lasten naurut. Siinä jo ihanasti lämmittävän auringon lämmössä viivyttiin, siinä maisteltiin kupit kuumaa kaakaota makeiden Susannan matkalta napanneiden munkkien seurana. Kevät on voittamassa, kaikki merkit kertomassa hiljalleen ssaapuvasta kesästä. Ja me palaamme tänne vielä, viimeistään sitten..

Kaunis auringonsäteiden täyttämä ranta.

Siellä vapaana välkehtivä meri..

Leenan mukaan keittämät kaakaomukilliset..

Huulilla sokerinmurut..

Oma pikkukulta täällä ensimmäistä kertaa..

Rakkaan tätin sylissä on niin hyvä olla..

Siellä masun suojissa se kaikkein pienin meistä..

Lumen alta paljastuneet aarteet.. Tuo kohta lämmin hiekka..

Ystävä vierellä jakamassa tämän kaiken.