Retkellä

Sunnuntai, pieni pakkanen ja maassa vielä sataneet ensilumen rippeet. Ihana päivä retkeillä Nukarinkosken upeisiin maisemiin iltapäiväaurinkon paistaessa, tehdä pienten murujen kanssa jotain sellaista, mistä omassa lapsuudessa on jäänyt mitä mieleenpainuvimmat muistot. Kävellä pitkin pitkospuita, ihastella kuohuvaa koskea ja ihmetellä matkanvarrella olevia suuren suuria kiviä. Pysähtyä hiljaisuuteen, kuuntelemaan pienten kysymyksiä ja perillä laavulla sytyttää nuotio. Penkin päällä lämmin talja ja pienet retkeilijät eväineen. Hymy huulilla, onni sydämessä. Parhaita juuri nämä hetket. Jo pimenevässä illassa alkoi vasta kotimatka..

My Little Pony -syntymäpäiväjuhlat

Jo neljä vuotta siitä hetkestä, kun täti tapasi siskon toisen pikkuprinsessaisen ensikerran. Tänään meitä vastassa ulko-ovella oli vähän jo isompi neitokainen, niin rakas, herttainen, reipas pikkukaunotar, jonka kasvoilla oli odotusta ja naurua, suurissa sinisilmässä sellainen pohjaton onni. Neljävuotias ja suuri juhlapäivä. Sisko oli kaiken niin kauniiksi laittanut, neljävuotiaan tyttösen toiveiden mukaan toteuttanut, ajatellen jokaista pientä ja suurempaa vierasta. Niin ihana päivä, ripaus haikeuttakin. Niin kuin jokaisessa uudessa askeleessa, jotka näistä pienistä tekee hitusen taas itsenäisempiä.

Syntymäpäiväjuhlaa

Tänään juhlittiin kaksivuotiastamme. Juhlapöytä oli koristeltu Mailegin pupuilla ja hiirillä ja katonrajaan kohosi valkoiset, roosan ja kullanväriset ilmapallot. Koko pieni kotimme täyttyi pienemmistä ja isommista ystävistä, iloisista leikeistä ja puheensorinasta. Ja miten nauttikaan tämä pieni sankari, kun eteen tuotiin ihania paketteja kortteineen. Ne ilmeet ja eleet, jotain niin aitoa, kertomassa suuresta riemusta, eikä olisi lahjat voineet enää enenpää tytön näköisiä olla. Suurta onnea koko ihana päivä.

Kaksivuotias

Paistoi aurinko tänään yhtä kirkkaana, kun sinä aamuna kun heräsin sairaalan sängyllä ensimmäistä kertää pieni tyttö kainalossani. Vieressäni jotain niin pientä, haurasta, jotain niin ihmeellisen kaunista, miin kovin epätodellista. Tuhinaa ja tuoksua. Pieni vastasyntynyt ja ne tummat silmät, joihin upposin yhä uudelleen ja uudelleen. Ja koko muu maailma hetkeksi ympäriltä unohtui. Ja unohtui tänäänkin. Kun sinun touhujasi katselin, juttujasi kuuntelin. Palasin hetkissä taa. Olen vain niin ylpeä omasta rakkaastani, tytöstä, josta niin salaa kasvoi osaava pikkuneiti. Tänään jo kaksivuotias. Syntymäpäiväsi kunniaksi sait puhaltaa kynttilän pikkukakun päältä ja avata ensimmäisen paketin, Elina-tätisi kanssa haettiin tuleviin juhliisi lmapallot ja käytiin yhdessä syömässä. Ilmapalloista et päästänyt otettasi irti automatkalla hetkeksikään, ja niistä muutaman sait ottaa mukaasi takapihan syksyiseen metsikköön, jossa tallensin kuviin pienen tyttöni, ne pienet, varmat, vähän taas isomman tytön askeleet. Ja kuinka voisi sitä onnea selittää, omaa kultaa katsellessaan vain kun sydän pakahtuu. Lähelläsi jotain vain niin äärettömän rakasta. Siitä ensikohtaamisen hauraasta hetkestä tähän kun matkaa on kuljettu yhdessä jo kahden vuoden verran. Se aika jotain kauneinta maailmassa. Kauneinta se oma pieni tyttö. Tänään jo kaksivuotias.

Pienen tytön syntymäpäivän aamuna

 Olit vielä illalla nukkumaan mentäessä yksivuotias, mutta kun sinisilmäsi aukaisit uuteen päivään, kömmit viereeni pupujesi kanssa, sinä aina niin iloinen pieni höpöttelijä, unelta tuoksuva ja lämmin, pieneen korvaan kuiskasin nuo vasta kovin kaukaisilta tuntuvat sanat, nyt olet kaksi vuotta. Sormillasi sen näytit ja vastasit, kassi vuotta. Ja kuinka ylpeänä aamupuuron jälkeen puhalsit kynttilän kakkuleivoksen päältä, kysyit tomeran mietteliäänä, miten muistitkaan, että lauletaanko nyt onnea vaan..  Tänään laulettiin sinulle, pienelle tytölleni, jonka silmissä loisti onnentuike. Sytytettiin kynttilä kerran vielä ja sait puhaltaa uudelleen. Tykkäsit sitä niin. Puhalluksen jälkeen avasit paketin, jonka vaaleanpunaisen silkkinauhan ja kultaisen perhoskääreen sisältä paljastui kaupassa ihastelemasi hiiriäiti ja -vauva ostoskärryineen. Enkä sitä iloa katsellessani osannut edes haikailla, oli siinä hetkessä vain niin ihana olla.