Omenapiirakka

Omenapiirakka

150 g pehmeää voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl maitoa

Päälle:

2-6 omenaa koon mukaan

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Voitele pyöreä vuoka (halkaisija n 24 cm).
Sekoita pehmeä voi ja sokeri puuhaarukalla.
Lisää munat yksitellen ja lopuksi jauhot ja maito.
Sekoita tasaiseksi.
Levitä taikina vuoan pohjalle ja asettele viipaloidut omenat taikinan päälle.
Ripottele pinnalle hieman kanelia ja vaniljasokeria.
Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.
Maistuu erityisen hyvälle hieman jäähtyneenä vaniljajäätelön -tai kastikkeen kera.

Omenoita

Saimme pitää luonamme siskoa ja tyttöjä muutaman ihanan päivän verran. Katsottiin animaatioelokuvia, leikittiin monen tunnin verran läheisessä leikkipuistossa auringon säteiden lämmössä ja samalla kun lapset touhusivat illan tullen vuorotellen kotimme ylä- ja alakerrassa, jaettiin siskon kanssa ajatukset maan ja taivaan väliltä. Murujen kanssa poimittiin talteen myös ne pihamaamme nurkassa kasvavan pienen omenapuun omenat ja leivottiin osasta syksyinen, jäätelöpallon kanssa niin hyvältä maistuva omenapiirakka. Vain niin ihania nämä yhdessä vietetyt päivät, tekevät tästä arjesta vielä parempaa..

Yksivuotissyntymäpäiväjuhlat

Tänään täytti siskon kodin pienten ystävysten touhut ja aikuisten puheensorina, se elokuinen aurinko, kun avattiin terassiovi pienelle takapihalle. Pitsiliinalla peitettyä pöytää koristi kauniit kakut ja muut ihanat herkut, katonrajassa leijailleet ilmapallot kannattelivat narussa suloisia perhosia, jotka keinuivat henkäyksissä. Oli onnea, iloa, vähän sellaista haikeuttakin. Koko kodin täyttänyt sellainen kaunis ja herkkä juhlan tunnelma. Pieni rakas tyttönen jo yksivuotias. Siellä kuuntelemassa onnittelulaulun sävelmää, puhaltamassa äitinsä sylissä kakun päältä sen ensimmäisen kynttilän, avaamassa pakettejaan tähtisilmät loistaen ja konttimassa pitsimekkosessaan rakkaiden luokse. Päivä ihan kuin muistoista kymmenen kuukauden taa, kun omaa tyttöäni juhlittiin. Ja niin vain kiisi aika tähän pikkuisimman tytön onnelliseen päivään..

Serkkutytön yksivuotispäivänä

Muistan sen lämpimän elokuisen illan vuoden takaa. Ne suuret tunteet, joita yhdessä jaettiin siskon kanssa olohuoneen sohvalla. Vielä silitettiin siskon masua, sen viimeisen kerran, rutistaessamme mietittiin tulevaa yötä kunnes lähdettiin tyttöjen kanssa meidän kotia kohti ajelemaan. Tytöt kävivät nukkumaan vieretysten makuuhuoneemme lattialle, mutta minä jäin valvomaan ja jännitin. Yön varhaiset tunnit toivat mukanaan ihanan uutisen pienen tytön syntymästä ja aamulla sain jakaa sen pienten isosiskojen kanssa. Ei olisi maltettu odottaa tapaamista hetkeäkään. Muistan sen kaiken kuin eilisen. Sen kun ajeltiin sairaalaan pikkuista ihanuutta katsomaan. Muistan sen ensikohtaaminen. Muistan onnen määrän, jolle ei ollut loppua. Eikä ole tänäänkään. Kun siitä päivästä on kulunut tasan yksi vuosi. Kaunis vuosi. Kasvattanut pikkuisesta tytöstä vähän isomman. Tytön, jonka silmissä on sellainen loputon tähtien tuike. Rakas tätin kulta, pikkuisin serkkutyttö. Onnea tänään, enkeleiden siipien suojaa tästäkin eteenpäin.