Kohti unelmaa

Kaupat talotoimittajien kanssa on nyt tehty ja tänään käytiin pankissa. Tuntuu vielä siltikin epätodelliselta, oman talon rakentaminen kun ei kovin todennäköinen vaihtoehto kohdallemme koskaan ollut, vaikkakin aina suurissa haaveissani. En siis meinaa uskoa, että tässä sitä nyt ollaan ja se on menoa nyt. Eikä meidän tarvinnut montaa taloesitettä läpikäydä kun jo tiesimme mitä haluamme. Talomalli oli selvillä hyvin pian, samoin se, että se tulee muuttovalmiina. Nyt vain odotetaan rakennuslupaa, että saadaan työt tontilla alkamaan.. Kohti unelmaa.

Ihmettelyä

Pieni poika on aina niin innoissaan kun pääsee vähän kurkkimaan ulos ikkunasta. Tänään ennen päiväunia ihmeteltiinkin tovi pakkaspäivän puita ja niiden heiluvia oksia kotisohvalta. Ja ulkonahan niitä katsellaan vielä hetkinen lisää ennenkuin alkaa pienen silmät painua kiinni. Ihmeellinen on tämä maailma pienen silmin katottuna, se hämmästyttää, kummastuttaa. Niin että sitten nukuttaa :)

Pienen pienet

Näin nuo pienet tossut lattialla. Siihen ne olivat jääneet, kun niitä pieni poika oli käsissään pyöritellyt ulos pukiessamme tai johonkin lähtiessämme. Vienyt toista vähän suukkuun, narua pikkukätösissään pidellyt ja tutkinut. Siihen ne olivat jääneet. Kun ei enää pieniin jalkoihin olekaan puettu, ei naruja sidottu ja kauppaan ne jaloissa lähdetty. Joko ne pieniksi jäivät.. Tuntuu hetket yhtäkkiä taas niin kovin ohikiitäviltä. Kun on mielessä vielä se toukokuinen kuuma kevätpäivä, kun sain vauvalahjana nuo pikkuiset tossut pientä käyttäjää odottamaan. Oli vain se se kaunis odotus kaikesta, ihana aavistus siitä pienestä ihanasta pojasta, joka niitä tulisi eräänä päivänä vähän kasvettuaan käyttämään.  Minne katosi niin. Nytkö jo muistojen joukkoon jää nekin hetket. Hyllynpäälle pienen pienet tossut. Tuo pieni pipokin. Voi, pysähdy aika, pysähdy..

Seitemän kuukautta

Kuinka onkaan mennyt kuukausi pienimmäistäni muuttanut. Samalla kun katson suloisiin sinisilmiin ja näen sen saman pienen pojan, joka syliini vasta ihan kuin hetki sitten annettiin, huokaisen haikeana miten paljon on siitä päivästä tapahtunut, miten paljon olet kasvanut, niin paljon kehittynyt. Ja tämä mennyt kuukausi muuttanut sinua jotenkin taas ihan erityisen paljon. On päivässä selkeä rytmi, nukut kahdet unet ulkona ja ennen niitä syödään liharuoka tai hedelmäsose ja illalla ennen yöunia kaurapuuro mustikoiden tai muun marja- tai hedelmäsoseen kanssa. Siinä välissä on monta leikkituokiota, kun lattialla touhuilet, kääntyilet puolin ja toisin, pyörit ympyrää lelujen perässä ja viet niitä suukkuusi. Tutkailet ja ihmettelet, vielä ei eteenpäin mennä ryömien, ja hyvä niin, ehdit sen mielestäni kyllä. Siinä välissä on monta hetkeä sylissä, monenmonta suukkoa ja halia, puoli ja toisin. Ja sylissä onkin mielestäsi kaikkein paras, aika rauhoittua, aika olla vain, mutta myös ilmaista minne mennä, mikä kiinnostaa, mihin haluaisit tarttua, kun pienet jalat pönkii ja päätä käännät niin. Siinä välissä ehtii olla monta ihanaa maidontuoksuista hetkeä, yhteistä sinun ja minun. Ihan niinkuin silloin kun oli matka alkanut vasta, tänään, kun sinä siinä sylissäni noin kuusi kiloa painavempana, parikymmentä senttiä pidempänä. Lähelläni, rinnallani. Siinä sydämeni alla. Vähän nyt vain potkit jaloillasi. Toinen käsi kaulaani koskien. Ne samat sinisilmät, nyt vain minua niin katselee. Sieltä välillä nauraen, kun jotain hassua, kielettyä teet.  Tai kun sinua kutittelen. Miten voikaan jo pieni olla niin kokonainen, täydellinen paketti huumorintajua myöten. Sekin tullut esille jotenkin nyt ihan erityisesti. Eikä se hymy ole hyytynyt, sen rinnalle on tullut kikatukset, se nauru, joka jonnekkin syvälle sydämeen uppoutuu, joka kerta. Miten voi pieni olla niin ihana, niin kovin kovin rakas.

Metsäretkellä

Vietettiin vielä sellainen ihanan tunnelmallinen ja jouluinen viikko maalla ennen Nuutin päivää. Mieleenpainuvia, ja jo omasta lapsuudesta niin ihania muistoja kerryttäneitä hetkiä koettiin kaikkien näiden pienten ja faarin kanssa metsäretkellä ollessamme. Moottorikelkan kyydissä matkattiin läheiselle laavulle, sytytettiin nuotio perillä metsän siimeksessä ja istahdettiin siihen lämpöön makkaraa paistelemaan. Välillä juostiin metsässä lumihangessa tai piiloteltiin puiden takana kunnes maistui taas termospullosta kaadettu kuuma kaakao tai lämmin mehu. Voi nautittiin niin, siellä hiljaisuudessa, rauhassa, huomaamatta pakkanen poskipäitä punaten.

Tossut ja myssy

Mun pieni pojanpallero, jolla on pienessä hetkessä monta ilmettä, elettä ja liikettä. Tossut saatiin joulupaketista, myssy hankittiin ihan vasta, niin suloiset mielestäni molemmat, pikkuisestani puhumattakaan!