Istutaan

Nyt täällä sitten istuskellaan ja miten pieni näyttääkin heti taas isommalta. Lelukoppa vieressä, sitä pikkukäsillä sekoitellaan ja leluja sieltä etsiskellään, vähän niitä tutkitaan ja suukuun viedään. Ja siihen istuma-asentoon pääsee pieni ihan itse lattialla ollessaan massultaankin. Ensin viihtyy vähän kyljellään, siitä sitten nousee, kun siltä tuntuu, istumaan. Niin vain, kun nämä pikkuiset oivaltaa ja keksii, se on menoa sitten eikä paluuta ole. Ei meinaa äiti perässä pysyä, vaikkei tällä pienimmällä pojalla niin kiire näissä asioissa ole ollutkaan. Ja mielestäni ihana niin!

Viisivuotias

En voi kuin ihmetellä ajanjuoksua. Haikean onnellisena katsoa vuosia, kuukausia taa ja kysyä uudestaan ja uudestaan, minne, milloin.. Sillä vastahan oli se aurinkoinen laskiaistiistai-iltapäivä, kun syliini sain painaa pienen vastasyntyneen, oman pikkuisen pojan ja minusta oli tullut äiti. Vasta alkoi uudenlainen elämä, opeteltiin ja totuteltiin. Kasvettiin yhdessä. Kasvettiin paljon. Kuinka aika silloin tuntui niihin hetkiin kuin jäävän, se oli kuin unta, satua, josta olin vain osannut unelmoida. Olla äiti, olla kotona, nähdä ja kuulla, olla äiti pienelle pojalle, jotain maailman ihaninta. Jotenkin ajattelin niiden hetkien kauemmin kestävän, vaikka tiesin, on aika se niin ohikiitävä. Näin jälkeenpäin sen vasta oikein ymmärtääkin. Niin ohikiitävä. On se antanut minulle silti enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa. Oma reipas viisivuotias, osaa jo niin paljon ja halua oppia on kova. Kaikki se tekee sinusta ainavaan isomman, yhä vain omatoimisemman ja rohkeamman. Minun pieni poikani olet aina. Onnea tänään rakas.

Kahdeksan kuukautta

Kahdeksan kuukautta. Mun pieni kullanmurunen. Vastahan se oli kun syliini sain sinut ensikerran, sellainen kevyt, pieni nyytti. Kapaloon kääritty. Vastahan me päästiin kotiin ja esittelin sen kaikki huoneet. Alkoi tutustuminen, alkoi uudessa eläminen. Jotain niin kaunista, niin ainutkertaista. Vasta se oli kun olohuoneen matolla makoiltiin, sinua katselin, sinisilmiin upposin, silkinpehmeää poskeasi silitin, sitä tumma tukkaa. Vastahan koitti se ensimmäinen yö, kesänvaloa täynnä, maidontuoksua, vastasyntyneen tuhinaa. Jotain niin kovin ihmeellistä, kaunista. Jotain niin ohikiitävää. Kun jo tänne saakka ne hetket toi. Kun vieressäni uuteen aamuun herää pieni poika, touhullaan, pörinällään yrittää saada minutkin jo ylös nousemaan. Sellainen iloinen touhuaja, joka lattialla pyörii ja peruuttelee, löytyy milloin mistäkin tutkimasta, kovasti opettelee konttaamista, siinä pikkuisten polvien ja käsien varassa heijaa, niin valmis ympärillä olevan maailman valloittamaan. Se suloisesti juttelee, pörrää, niitä ihanimpia märkiä pusuja jakaa. Edelleen ne sinisilmät pysähtyy katselemaan niitä ihmeellisimpiä asioita; tuulessa keinuvia puita ja oksia, sitä yläkerrassa pyörivää pesukonetta. Pieni taitava poika, sellaista intoa, iloa ja hyväntuulisuutta täynnä. Mun pienin rakas. Milloin kasvoitkaan niin..

Lego Star Wars -juhlaa

Oli tätä päivää niin odotettu. Tänään sai meidän pieni viisivuotias toivomansa Lego Star Wars -synttärit. Kodin täytti ihanat pienet ja isommat ystävät, mukava juhlatunnelma, lasten leikit ja touhut. Kovasti toivottu Storm Trooper -kakku oli tehty vaniljajäätelöstä, vaahtokarkkeihin piirrustettu samaisen hahmon naama ja lautasliina kääritty valomiekaksi lautaselle. Pojan mieleen ne kaikki oli ainakin. Niin kuin taisi olla koko ihana juhlapäivä. Suurta pienen pojan onnea täynnä!

Ystäviä

"Those we love can never be

more than a thought away,

For as long as there's memory

They live in our hearts to stay."

Olisiko voinut olla suloisempaa näkyä, kun nämä pikkuystävykset istumassa penkin päällä viereysten. Meidän aarteet, serkukset, niin tärkeitä myös toisilleen. Niin on nämä yhdessä vietetyt päivät, ainutlaatuisia, korvaamattomia, tänään ystävänpäivän merkeissä vietetty. Korvaamattomia ne hetket, joita ystävän kanssa saa yhdessä jakaa. Ne tekee elämästä piristävän erilaisen.

Disney On Ice - Satuja ja seikkailuja

Odotettu, satumainen ilta. Eturivin paikat ja rivillinen rakkaita pieniä ja isompia ystäviä ihanien tarinoiden äärellä Disney On Ice jääshow:ssa. Kokemus, joka jää mieliin ja sydämiin, joka kerta, ja jonka voimilla jaksaa aina odottaa seuraavaa. 

Onni tässä tänään

Helmikuu ihan kohta jo puolessa välissä. Vaikka niin kovasti jo odotankin kevättä, kesästä puhumattakaan, silti jokin saa toivomaan, että aika pysähtyisi tähän. Kun on tässäkin vain niin hyvä. Tässä ajassa, tässä hetkessä. Taakse on jäämässä mitä ihanin talvi, on saatu nauttia lumipeitteestä, lasketeltu ja peuhattu kunnon kinoksissakin. Viimeiset päivät on taas nautittu ihanasta auringosta, joka on lämmöllään sulattanut jo osan lumipeitteestä ja saanut räystäistäkin veden tippumaan. On siis kuulostanut jo ihan keväältä. Valon lisääntymisestäkin sen huomaa. Niin paljon ihania asioista ympärillä, niistä on nautittava, niistä elämän pienistä hetkistä. Lasten ilosta, kun lumi satelee maahan vaikka itse sitä ei enää lisää odotakaan, vauvani naurusta ja ihanista jokelteluista, niistä pienistä kengänjäljistä lumisohjossa, pienestä kädestä omassani tai kun pikkuisimman nukkuessa voi siemaista isompien kanssa kupilliset kaakaota ja kuunnella heidän tarinoitansa tai keittiötö siivoillessa yläkerrasta kantautuvia yhteisiä leikkejä. Jokaisessa päivässä vain on sitä jotain, joka saa hymyilemään, siihen kun aika pysähtyisi. Tai ainakin hidastaisi edes vähäsen. Siihen yhteen ihanaan hetkeen.

Ruisleipää

Pieni poika ja ruisleivän palanen. Aika suloinen näky siinä syöttötuolissaan. Murusia ympäriinsä pöydällä, niitä välillä pienet etusormi ja peukalo käy poimimaan. Suukkuun niitä vie. Välillä sinne menee se isompi palanen, ja aika innoissaan siinä sitä mutustelet. On vielä niin uusi tuttavuus, hyvääkin taitaa olla. Niin kuin kaikki muukin mitä suuhusi saat, hienosti maistuu, sellainen reipas pieni ruokailija olet. Samalla mietin, miten nopeasti tuli tämä aika, kun päivää rytmittää pienen ruokailut, viisi kiinteää ruokaa. Kyllä sinä ne kaikki tarvitsetkin, sinusta sen vain huomaa, ja nyt vielä kun liikutkin enemmän. Pieni kasvava poika.

Bambitutu

Tänään pieni neiti puki heti aamusta ylleen ihan lempiasuksi valikoituneen bambitutun, valmiiksi jo illan tanssituntia varten. Niin oli suloinen näky olohuoneessa, kun tanssahteli ympäriinsä, käsiään ojentaen ihan niin kuin oikeat ballerinat. Illan tunti on aina niin kovin odotettu, sinne saliin iloisena, intoa täynnä hyppelee pienin juoksuaskelin muiden pikkuballerinojen seuraan. Äiti jää odottamaan oven taa, paitsi seuraavalla kerralla, kun päästään salin puolelle kaikki katsomaan pienten tanssijoiden opittuja juttuja. Sitä odottaen..