Talven taikaa

Niin kaunis pakkaspäivä. Aurinko maalasi taivaanrantaa erisävyihin ja pilvistä sateli hiljalleen pakkaslunta. Maalaismaisemissa pihatie ja mummin lapsuuden ajan kelkka. jonka kyytiin niin innolla istahdettiin. Ne hetket kuin talven kauneinta taikaa.

Ihana Joulu mummilassa

Sellainen ihana tunnelma ja tuoksu oli meitä aatonaattona vastassa mummilan ovella, kun sinne saavuttiin illantullen joulun viettoon. Oli tätä aikaa niin odotettu. Viimein sai hetkeksi pysähtyä joulunsanoman äärelle, viipyä kuusen hämyssä ja nauttia kynttilöiden luomasta valosta ja jouluherkuista. Kun viimein olimme kaikki yhdessä koolla, me kaikki rakkaat. Ja valjetessaan aattoaamu toi tullessaan jotain niin kovin odotettua. Pyjamissa vielä vähän hämäräisessä aamussa kömmittiin sängyistä ja tultiin alakertaan riisipuurolle. Kalentereita avattiin viimeiset luukut ja olohuoneesta löytyi jokaiselle pienelle pikkupaketit. Alkoi vielä yhteiset leikit, katsottiin ne perinteiset lastenohjelmat ja katettiin jouluruoka olohuoneen hämyyn, kauniin joulumusiikin soidessa taustalla. Päivän hämärtyessä lähdettiin viemään jo poisnukkuneiden rakkaiden haudoille kynttilät ennen kuin keräännyttiin sitten sen kauniin joulukuusen äärelle kuuntelemaan jouluevankeliumi ja pienten murujen ihanasti laulettu Joulupuu. Ja voi sitä papereiden rapinaa, sitä lasten pohjatonta riemua, kun toiveet oli kuultu. Eikä päivän päätteeksi voinut kun huokaista onnesta. Kun niin hyvä oli olla juuri siinä. Rakkaiden ympäröimänä. Jouluyössä.

Kaunista Joulua

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie,

on toinen maailma on hämäräinen tie.

On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,

kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan, 

sen tiet ja talot, puut on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin,

itsekin hämmästyn kun lentää voin.

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.

On kuu niin sininen mun lentomatkallain.

Kuutamoon liukenee portaat pilvien,

liukenen itsekin ja leijailen.

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen,

on tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen.

Näiden kuvien ja tämän automatkoilla paljon soineen ja

lasten kanssa yhdessä lauletun laulun myötä toivottelen kaikille oikein

Kaunista Joulunaikaa!

Paketteja

Oli edellinen myöhäisilta venynyt pitkälle yöhön pakatessa kaikki lahjat valmiiksi, sillä uusi aamu toi tullessaan odotetun hetken, kun alkaisi matka kohti mummilaa ja jouluviettoa. Siinä odottivat paketit valmiina, niiden lisäksi pakattuna muutama vaatekassikin.

Kuusi kuukautta

Miten paljon sainkaan, kun sinut sain.

Syliini painaa, siinä pitää rinnallain.
Katsoa syvälle silmiesi sineen,
maailman suloisimman hymyn antaa valloittaa.

Nähdä kasvusi, seurata oppimaasi.
Painaa lähelleni se pieni olemus, suukottaa pehmeää poskeasi.

Pieni rakas ihminen, oma kultahippunen. Sinä.

Miten paljon sainkaan, kun sinut sain.
Palasen taivasta.

Kuusi kuukautta. Niin ohikiitävä aika, silti niin paljon mahtunut niiden sisällä pitämiin päiviin, viikkoihin. Mahtunut pienen ihmisen elämän kaaren mullistavimpia hetkiä. Pienestä nyytistä, vastasyntyneestä on tullut pikkuinen poika, joka aamulla maitohörpyn kera heräilee uuteen päivään ja jakaa ensimmäiset valloittavat hymynsä. Suloisesti jalat kippurassa, kädet suukussa tai lelusta kiinni pitäen oleilet lattialla, siskon ja veljesi touhuja seuraat. Kuuluu välillä pientä jutustelua, pientä pörinää, sellaista huikkimista, että täällä ollaan ja syliinkin olisi ihana välillä jo päästä. Siinä niin viihdytkin, ja ihana niin. Siinä sinut voisinkin pitää. Niin pieni ja rakas, niin nauravainen ja hyväntuulinen. Päivän aikana otat muutamat pidemmät unet ulkosalla ja soseitakin syödään hienosti ja puuroakin, kun sitä nyt muutamana iltana olemme kanssasi maistelleet. Eikä ne yölliset heräämisesikään ole minua haitanneet, se on kuitenkin niin pieni hetki, kun kanssasi valvon, pieni aika elämässä, kun yhdessä siinä lähekkäin olemme, siinä tuhinassa, maidontuoksuisessa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Joulukuusen koristelua

Tänään sai joulukuusi oksilleen kynttilät ja koristeet. Niin innoissaan lapset olivat asettelemassa oksille palloja, lasikäpyjä ja hiutaleita, ne omat viimejouluna saadut piparkakkukoristeet, uusimpana jääkarhu ja bambi, joita olivat valitsemassa Stockmannin jouluosastolta. Ja mikä kaunis tunnelma sen huoneen täyttikään päivän hämärtyessä, samalla ensimmäistä kertaa mielen valtasi sellainen ihana lähestyvän Joulun tuntu.

Kuusenhakureissulla

Tänään olimme hakemassa meille joulukuusta läheiseltä kuusiviljelmätilalta. Ehti iltapäivä jo vähän hämärtyä ja lumisade yltyä kun meidän perhe käveli pitkin ja poikin kuusirivistöjen välissä ja etsi sitä kaikkein ihaninta kuusta. Ja löytyihän se. Pian kotimme täyttäisi se ihana kuusen tuoksu ja päästäisiin sitä koristelemaan. Ihana Joulunodotus.

Tästä se alkaa..

Oman tontin reunalta..

Se oli kuin meitä varten. Sopivan kokoinen, rauhaisalla paikalla metsänsiimeksessä ja silti mukavan ajomatkan päässä lähimmistä keskustoista.  Ja täytyy sanoa, en voisi innostuneenpi olla. Kevään mittaan olisi tarkoitus työt tontilla aloittaa ja ikioma koti sen metsän suojiin rakentaa. Tästä se alkaa.. Meidän oma projekti, kohti unelmaa..

Mennyttä ja tulevaa..

Tänään vietettiin hetki aamusta lasten kerhon joulukirkossa. Siellä sisällä vallitsi ihana jouluinen tunnelma, kuusipuu loisti ja Enkeli taivaan laulu kaikui korkealle. Sellainen pysähtynyt mieli, siihen ajatuksineni jäin. Kun jotenkin se aina yllättää. Se kuinka lähellä jo olemmakaan sitä ihanaa aikaa, sitä kun yhteen kokoontuu kaikki rakkaat, kuusen kimmeltävään loistoon, kynttilän hämyyn. Kun on aika pysähtyä viimein. Vielä kun on tämä syksy sisällään niin paljon pitänyt. Kodista luopumista, uuden etsimistä ja katselemista, pakkaamista ja rivitalokotiin sopeutumista. Sitä ihanaakin arkea, lasten kerhoja, tanssitunteja ja jalkapallokoulua. Pienimmän murusen kasvun ja kehityksen seuraamista. Ja ihan se kaikkein suurin, päätös alkaakin rakentaa omaa kotia..  

Uutta kohti tämä ihana aika vie. Ihan kohta on jo Joulu..

Itsenäisyyspäivänä

Vietettiin Itsenäisyyspäivän iltaa siskon perheen kauniissa kodissa rakkaiden seurasta ja hyvästä ruuasta nauttien, Linnan juhlia katsellen ja ihanilla suklaapainotteisilla kahvipöytäherkuilla herkutellen. Mielessä tietenkin myös se miten oma paappa nuorena poikana vain 17-vuotiaani lähti sotaan ja oli mukana siinä kaikkein tärkeimmässä, taistelemassa Suomelle Itsenäisyyden. Ikuisesti kiitollinen paapalleni ja kaikille sotiemme sankareille.