Omenapuunkukkia

Mansikkarahkakakku

Pohja:

1 paketti (175g) Domin-keksejä

50 g voita

Täyte:

4 liivatelehteä

2 prk (2 x 200g) mansikkarahkaa

1 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa mansikkakermaa

Koristeluun:

tuoreita mansikoita

ruusunterälehtiä tai omenankukkia

Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi,

taputa seos leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan.

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmiämään.

Yhdistä rahka ja sokerit.

Purista vesi liivatelehdistä ja sulate ne kattilassa kiehuvan kuumaan veteen (1 rkl)

Lisää liivate ohuena nauhana rahkan joukkoon kokoajan sekoittaen.

Lisää kermavaahto, sekoita varoen.

Kaada täyte vuokaan ja peitä kelmulla.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään.

Koristele.

Saimme kotiimme meille niin kovin rakkaat tyttöset. Ihasteltiin kukkivaa omenapuuta, tuoksuteltiin pihan laidalla kasvavan syreenin alla ja istahdimme varjoon maistamaan mansikkaista kakkua, jonka tein meidän sunnuntaina koittavien syntymäpäiviemme kunniaksi. Lapset juoksentelivat paljain jaloin ympäri pihamaata, hyppivät meille muutama viikko sitten kotiutuneessa trampoliinissa ja kastelivat kaikki ulos istuttamani kukat. Aurinko paistoi ja lämmitti niin, ilmassa tuoksui ihana kesä ja taivaansinessä kaartelivat pääskyt. Voi saisipa näistä niin kesäisistä hetkistä kaiken talteen jonnekin..

Hiekkarannalla

Niin ihanan lämmin viikko. Ollaan pakattu monena aamuna laukkuun pyyhkeet ja eväät, napattu mukaan kassillinen hiekkaleluja ja ajeltu siskon kanssa läheiselle hiekkarannalle yhteistä päivää viettämään. Hymy siinä nousee suupieliin katsellessa sitä lasten suurta riemua, kuinka niin nauttivat vedessä polskutella ja touhuta. Minun pieni tyttönikin, siellä muiden mukana hänkin, sinisilmät sikkaralla huutamassa "niin tivaa".  Voi kun tuleva kesä toisi näitä tällaisia ihania päiviä tullessaan vielä oikein monta.

Maalla

Rakkaassa mummilassa. Joka päivä sen suurta pihamaata pienet valloittamassa. Siellä pupuja ruokkimassa, trampoliinilla hyppimässä, kilpaa kohti sinitaivasta keinumassa ja pienen punaisen mökin ympäristössä touhuamassa. Yhtä mummilaviikon kaunista kesäpäivää vietettiin läheisellä järvenrannalla. Siellä pienet keräsivät käpyjä sylinsä täyteen ja heittelivät niitä järviveteen kesätuulen kuljetettaviksi. Siellä levitettiin viltti rantaheinikkoon, istahdettiin hetkeksi kuuman kaakaokupin äärelle ja palattiin siskon kanssa monta kesää taaksepäin. Jotenkin sellaisissa maisemissa vain sielu lepää, kun auringonvalossa kimaltaa tuttu lapsuuden kesien järvi, jossain kaukana kukkuu käki ja silmänkantamattomiin aukeavissa peltomaisemissa orastaa jo vilja. Joskus sitä niin kaipaakin. Kun on siinä maisemassa vain jotain, siinä hiljaisuudessa, luonnon tuoksussa, jotain mikä ei muualla ole koskaan samanlaista. Kun on vain niin hyvä olla. Kun kaikki on hetkeksi kuin siihen pysähtynyt. Yksi kaunis hetki. Siihen kun voisikin pidemmäksi aikaa jäädä. Nuuhkaista vielä kerran..