Maaseudulla

Yksi niiden ihanien päivien yhteisistä hetkistä kuviin tallennettuna..

Pieni rakas vie pientä rakasta..

 Suloisimmat pienet kädet, ne pienen käden pikkuiset sormet..

 ..Se suloinen rivi pieniä, vähän jo isommiksi kasvaneita puolukoita..

 ..Monta vaihdettua suukkoa..

..Pieniä käsiä pienissä käsissä..

..Monta askelta rattaita työntäen..

Vietimme toukokuun viimeisiä päiviä maalla, niitä kesäisiä, sateisiakin, silti niin kauniita, ihania, niitä niin kovin muistorikkaita. Päiviä, jotka täyttyy pienten sisäleikeistä, ulkotouhuista ja juoksuaskelista, niistä pikkuisten tarinoista ja jutuista, hymyistä, nauruista ja hetkistä yhdessä jaetuista. Niistä, joita ei korvaa mikään, koskaan. Niitä, kun saa siinä suuressa rakkaudessa ja huolenpidossa olla ja levätä, siinä yhdessä, me kaikki. Aina on yhtä hyvä olla.

Edessä kaunis kesä

On kotipihalla ollessamme näiden kauniiden päivien myötä auringon ihanat säteet jättänyt pienet jäljet iholle ja vaalentaneet pienen pojan tukkaa entisestään, on pikkuinen tyttönikin saanut ensikosketuksensa vihreään nurmeen ja niihin pikkuisiin aurinkoihin, voikukkiin, jotka kertovat kesän olevan täällä.

Ihania vieraita

Tänään täyttyi olohuoneemme lattia kahden kaksivuotiaan pojan yhteisistä leikeistä, kun saimme kotiimme vieraiksemme pienen ystävän ja hänen ihanan äitinsä. Vaihdoimme me aikuiset teekupposten äärellä kuulumisia, niitä kultaakin arvokkaamia kokemuksia ja mielipiteitä, samalla kun pojat Niinan tuomia herkkuja maisteltuaan jatkoivat leikkejään olohuoneessamme, jonne tuo pikkuinen tyttökin oli herännyt uniltaan touhuamaan. Niin mukava iltapäivä, joka tuntui taas liian nopeasti kulkevan lähdön hetkeen. Näkemiin sanoessamme oli mielessä jo onneksi seuraavaa kerta, jolla mukana olisi varmasti jo ihan se pikkuisinkin, joka vielä tällä kerralla matkasi Niinan masun suojissa.

 Kaunis Niina ja suloinen masu.

 Ihana leikkikaveri Jontus

Pikku-Lilia niin mukana omalla tavallaan

 Meidän pienet rakkaat murut..

..ja monta vaihdetua suukkoa.