Metsäretkellä

Vietettiin vielä sellainen ihanan tunnelmallinen ja jouluinen viikko maalla ennen Nuutin päivää. Mieleenpainuvia, ja jo omasta lapsuudesta niin ihania muistoja kerryttäneitä hetkiä koettiin kaikkien näiden pienten ja faarin kanssa metsäretkellä ollessamme. Moottorikelkan kyydissä matkattiin läheiselle laavulle, sytytettiin nuotio perillä metsän siimeksessä ja istahdettiin siihen lämpöön makkaraa paistelemaan. Välillä juostiin metsässä lumihangessa tai piiloteltiin puiden takana kunnes maistui taas termospullosta kaadettu kuuma kaakao tai lämmin mehu. Voi nautittiin niin, siellä hiljaisuudessa, rauhassa, huomaamatta pakkanen poskipäitä punaten.

Kevätretkellä

Mikä ihana aurinkoinen lauantai. Eikä sitä olisi paremmin voinut viettää kuin ulkoillen. Pakattiin reppuun eväät ja kuumaa kaakaota ja lähdettiin idyllisiin Nukarinkosken maisemiin retkeilemään. Pienet reippailijat tutkiskelivat luontoa sillävälin kun odotettiin makkaroiden paistumista. Ja kylläpä ne eväät vain maistuivatkin hyvältä nuotion äärellä ja raikkaassa kevätsäässä.

Kevätretki

Aurinko paistoi niin kauniista pilvettömän siniseltä taivaalta ja ilmassa oli sellainen ihanan keväinen tuntu ja tuoksu, kun kävelimme osittain jo lumesta sulaneen hiekkatienvartta Myllykosken rantaan. Pienten murujemme kanssa tutustuimme lähiympäristöön, kävelimme pienten askeleiden perässä kosken yli kulkevaa siltaa, kerättiin keppejä ja käpyjä ja istahdettiin nauttimaan auringon lämpimistä säteistä kasvoilla. Sillävälin Mikko oli sytyttänyt nuotion, jonka hiilloksessa pian jo paistui makkarat ja voi miten ne aina ulkona nuotion äärellä vain maistuvatkaan hyviltä! Niin ihana päivä luonnossa, joka hiljaa kuin herää eloon jälleen lumipeitteen alta..

Retkellä

Oli tätä odotettu. Ulkoiltu oli, traktorinkin kyytiin päästy, mutta nyt oli edessä jotain sellaista, joka oli koettu viimeksi vuosi sitten kun olivat murut vähän pienempiä. Edessä oli jännittävä matka moottorikelkalla, sen perässä kulkevassa reessä, edessä retki luonnohelmassa kauniin, keväisen auringon paisteessa. Määränpäänä meillä retkeilijöillä oli noin neljän kilometrin päässä sijaitseva laavu Haapalammella.

 Perillä teki faari nuotion, ihasteltiin sitä kuivien puiden rätinää ja tuoksua.

Siinä lämmössä ja tunnelmassa viivyttiin..

 Alkoi savu nousta laavun piipusta kohti sinistä taivasta.

 Pienet tutustuivat ympäristöön uteliaina..

 .. Ja istahtivat auringonpaisteeseen.

 Alkoi laavun sisällä olla nuotio olla valmis makkaranpaistoon..

Keräännyttiin kaikki penkille odottelemaan..

 Maistuivat makkarat pieniinkin suukkuihin.

 Ja taas mentiin..

 Pikkuisin retkeilijä oli herännyt talvipäivän uniltaan.

Lumen alta näkyi jo kevään merkkejä,

oli lämmittävät auringonsäteet ne maasta paljastaneet. 

Vielä juotiin kupposet kuumaa kaakaota..

..Ja miten kaikki vain maistuukaan paremmalta luonnonhelmassa.

Pieni ihmettelijä tätin sylissä.

 Ihanat, reippaat retkeilijät. Kohti mummilaa käy tie..

Edellistä retkeä muistellen:
Retkeilemässä