Suurinta onnea ja kiitollisuutta, vähän sellaista haikeuttakin niissä tämän aamun aikaisissa tunneissa, niissä hetkissä, tässä lokakuisessa päivässä, jota olimme lasten kanssa viettämässä kauniissa Tuomarinkylän puistossa. Ilosi ja hymysi loisti tänään niin kirkkaana, niin mieleenpainuvana ne hetket siinä, ihan niin kuin silloin viisi vuotta sitten. Ja se ilo, yhdessä veljiesi kanssa, se teidän yhteinen onni oli jotain niin ihanaa katsoa. Siinä syksyssä, sen upeassa väriloistossa, sydäntäni lämmitti, se onni oli parasta. Ja taas kerran ymmärsin, että elämässäni on niin paljon, enemmän kuin osasin ikinä edes pyytää. Se on täynnä rakkautta.
