Kesäpopot

Nämä suloiset pikkutennarit oli pakko saada, kun ne joskus muutama kuukausi sitten näin kaupan hyllyllä. Nyt on olleet jo pikkuisissa jaloissa kauppa- ja muilla reissuilla, askeleitahan poika ottaa vasta tukea vasten. Ihanat kesäpopot, pienen pojan ensimmäiset kovapohjaiset kengät.

Ilta-aurinkoa voikukkapellolla

 Miten kauniita voikaan jo nämä alkukesän illat olla. Valoa tulvii puiden katveista, linnut kartelee taivaanrantaa, ja tätä iltaa myös aurinko lämmitti niin, että pelkkä neuletakki ulkona riitti. Ihanaa. Ihania myös nuo vihreästä nurmesta kohti korkeuksia kurkottavat voikukat, joilla minulle on jotenkin ihan erityinen merkitys. Johonkin lapsuuden kesiin ajatukset kulkee, niihin viimeisiin koulupäiviin, huolettomaan aikaan, sinne takapihalle, missä siskojen kanssa paljanjaloin kilpaa juostiin.. Sinne, missä kesät kesti niin paljon pidempään..

Toivon tästäkin kesästä pitkää ja lämmintä.

Mummilassa

Vietettiin toukokuun puolessa välissä yksi ihana ja aurinkoinen viikko mummilassa. Kevät näkyi siellä vasta alkaneen, oli koivutkin hiirenkorvilla, saatii elää kuin se vaihe uudelleen. Pienin pääsi kokeilemaan serkkupojan viisitoista vuotta sitten 1-vuotislahjaksi saatua traktoria, jonka kyydistä oli tämä pieni poika ihan innoissaan. Samoin siitä vihertävästä nurmesta, jonka pehmeyttä ja ympärillä olevaa olisi tutkittu ja ihmetelty vaikka kuinka pitkään. Jossain kaukana lauloi kuovi, tuoreiden marjapensaiden lehtiä kierteli mehiläiset ja pihan yltä lensi lähipellolta lähteneet joutsenet. Voiko olla ihanempaa, kevät.

Yksitoista kuukautta

Kuinka haikean onnellisena mietin mennyttä kuukautta, niin nopeasti kulkenutta, niin kauniiksi muistoksi kertynyttä. Kuinka se samalla kasvattikaan, kuinka se muuttikaan. Samalla kun koti täyttyi kevään valosta, lämpimistä auringonpilkahduksista, täyttyi se pienen pojan ihanista kikatteluista, höpöttelyistä, suloisten pikkukäsien taputuksista ja askelista, joita tukea vasten otetaan. On noustu rappuset yhdessä ainakin tuhat kertaa ja ulkona keinuttu kohti taivaan sineä. On uteliaisuutesi ja seikkailuhalusi tuonut pari mustelmaa otsalle, silti se hymy kasvoiltasi ei ole kadonnut, ei ne pikkuiset hampaatkaan ole menoasi haitannut, alhaalle kun tullut yksi, toinen ylhäälle ja nyt viereenkin tulossa kaverit. Ja kuinka sitä onnen määrää tuntuu välillä niin vaikealta käsittää. Kuinka sinisilmissä voi aamuvalon myötä olla sellainen loputon tuike, jota voisi vain katsella ja niihin upota. Päivän touhuissa, pallon heitossa, konttailuissa, sisarustesi kanssa ollessasi, sitä pientä olemusta koko talon täyttänyttä, sitä kaikkea touhua ympärillä kun voisi loputtomiin seurata. Kuinka ihana ja rakas voikaan oma pieni yksitoistakuukautinen olla.

-

Pikkuiset ystävät

On nämä pienet toistensa vierellä kasvaneet, ihan niistä ensimmäisistä viikoista saakka toisiinsa tutustuneet. On vietetty monia yhteisiä päiviä, jaettu ihania, unohtumattomia hetkiä. On kuultu toisen nauru ja itku, on nähty toisen oivallukset ja touhut. Pian on aika jo yhteisten leikkien.

Äitienpäivänä

"The most precious jewels you'll ever have around your neck

are the arms of your children."

Sain pienten ihaniin suukkoihin ja lämpimiin haleihin herätä tänä sunnuntaina, jakaa aamua hyvän aamupalan äärellä, kuunnella suloisesti esitetty onnittelulaulu ja samalla ihastella pienten taideteoksia ja kuunnella tarinaa kerhossa kasvattamistansa kukkasista. Vain viipyä siinä ja katsella omien pienten touhuja ja leikkejä. Siinä antaa ajatusten lentää, myös oman äitini luokse. Iltapäivän tullen suuntasimme siskon perheen kanssa kauniiseen Auroran puistoon, jossa meidän perhe onkin viettänyt äitienpäivän hetkiä aina siitä saakka, kun vietin tätä päivää ihan ensimmäistä kertaa. Voi siitä tuntuu olevan kauan, aika on niin nopeasti kulkenut, niin olen paljon äitinä saanut, kasvanut ja oppinut. Olen saanut enemmän kuin koskaan osasin aavistaa. Jakanut vuosia parhaimpia, niitä hetkiä kauneimpia, elänyt sitä ihan tavallista arkea, joka tuntuu joka päivä ainutlaatuiselta mahdollisuudelta. Olla äiti, kolmelle ihanalle rakkaalle. En tiedä parempaa. Enkä voisi kiitollisempi tänään olla. En myöskään omalta äitiltäni saamista neuvoista ja opeista, siitä, millaisen lapsuudenajan itse sain viettää. Onnea oli se aika, onnea tämä tässä. Äitinä juuri tänään.